Tutkimus
Katri Kivelä: Päiväkirja-aineisto kansatieteellisessä tutkimuksessa. Esimerkkinä nuorisotyön uranuurtaja Kerttu Varjo.
Pro gradu -tutkielma, 95 s., 2 liites. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Kansatiede. Syyskuu 2007.
TIIVISTELMÄ
Tutkielmani aiheena on päiväkirja-aineiston soveltuvuus etnologiseen tutkimukseen. Pohdin tutkielmassani, millaista tietoa päiväkirjoja tutkimalla voidaan saada, mitä päiväkirjat kertovat ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista, jonkin ajan tyypillisestä elämästä, elinolosuhteista ja ajatusmuodoista, millaista tietoa päiväkirjoista kannattaa tai toisaalta ei kannata etsiä ja millaiseen tutkimukseen päiväkirjat soveltuvat. Tarkastelen myös eri tyyppisiä päiväkirjoja ja pohdin päiväkirjatyypin ja kirjoitustavan vaikutusta tutkittavuuteen.
Lähestyn aihetta monipuolisen tutkimuskirjallisuuden ja lukuisten julkaistujen päiväkirjojen lisäksi tarkastelemalla tapaustutkimuksena opetusneuvos Kerttu Varjon päiväkirjoja vuosilta 1947-1962. Kerttu Varjo oli monella tapaa poikkeuksellinen nainen omana aikanaan. Hän oli naimaton ja lapseton uranainen ja keskeinen toimija suomalaisessa nuorisotyössä hyvin monella eri saralla. On kiinnostava tarkastella, minkälaisista asioista Varjo kirjoittaa ja miten hän hahmottaa itseään ja elämäänsä päiväkirjoissaan. Päiväkirjoista on lisäksi mahdollista saada tuntumaa laajemminkin aikakauden oloista ja ilmiöistä. Päiväkirjojen keskeinen anti onkin uralleen omistautuneen itsellisen naisen elämän tai elämäntavan hahmottaminen 1900-luvun puolivälin Suomessa.
Päiväkirjat valaisevat toisaalta niiden kirjoittajan ajatuksia ja elämää ja toisaalta aikaa, jolloin päiväkirjat on kirjoitettu. Aikaa valaisevat konkreettisella tavalla kirjoitustyyli, kielenkäyttö ja päiväkirjoihin liitetyt kuvat ja muut liitteet. Monitulkintaisemmin aikakauden tyypillisyyksiä taas avaavat päiväkirjatekstien sisältö ja kirjoituksen sävy sekä esimerkiksi kirjoituksen avoimuus tai tiettyjen asioiden salailu. Päiväkirjojen kiinnostavuus piilee siinä, että ne yhdistävät yksilön ainutlaatuisuutta ja aikakauden tyypillisyyksiä. Poikkeuksellisinkaan yksilö ei ole yhteiskunnasta ja kulttuurista erillinen, vaan omaperäisyyskin kumpuaa yhteisöllisistä aineksista. Yksilön päiväkirjassaan välittämistä ajatuksista, arvoista ja maailmankuvasta on aina hahmotettavissa kulttuurisesti jaettuja konventioita ja merkityksiä.
Päiväkirjat ovat monimuotoisuutensa, yksilöllisyytensä ja saavutettavuutensa takia haastavia tutkimuskohteita. Ne soveltuvat parhaiten aineistolähtöiseen tutkimustapaan, jossa tutkimuskysymykset muovautuvat pääosin aineiston pohjalta. Päiväkirjat olisivat ihanteellinen aineistotyyppi tutkittaessa esimerkiksi tietyn kohderyhmän elämäntapaa tiettynä ajanjaksona. Päiväkirjat ovat kuitenkin aineistona melko hajanaisia, joten tutkimusaineistoa olisi hyvä täydentää esimerkiksi aikakauslehdillä, mainoksilla, valokuvilla tai kirjeillä.
Asiasanat: aineistot, tutkimusaineistot, elämäkerrallinen tutkimus, elämäkerralliset aineistot, omaelämäkerralliset aineistot, päiväkirjat, nuorisotyö, nuorisotyöntekijät