Suunnitelma ja sattuma

Kaupunkimme raittiussihteeri järjesti nuorille yöretken leirikeskukseemme 1980-luvun alkupuolella. Ajatuksena oli viettää pienen ryhmän kanssa mukava viikonloppu: leffoja, pelejä, hyvää ruokaa ja saunomista. Illalla porukasta häipyi kaksi tyttöä, joiden tiedettiin pinnailleen koulusta. He kävelivät melkein kymmenen kilometrin matkan takaisin kotiinsa Keravalle. Satoi rankasti, ilma oli tosi kurja. Tyttöjen mielestä leirikeskuksessa oli kuitenkin ollut niin tylsää, että lähtö kannatti.

Myöhemmin tyttöjen vanhemmat soittivat raittiussihteerille ja kertoivat, että koulunkäynti oli alkanut maistua eikä pinnausta enää esiintynyt. Tytöt olivat miettineet, oliko mitään järkeä kävellä 10 km yöllä sateessa ja oliko heidän touhuissaan, kuten koulupinnauksessa, järjen häivää muutenkaan. Raittiussihteeri oli aiemmin pahoitellut minulle, että retki epäonnistui, mutta nyt vanhempien palaute sai hänet hyvälle tuulelle. Nuorten käyttäytyminen oli muuttunut ja retkellä oli kuin olikin siinä osansa.

Nuorten kanssa toimiessa törmääkin usein tilanteisiin, joissa menetelmä tai tapahtuma ei toimi kuten on suunniteltu. Tämä saattaa kuitenkin avata mahdollisuuden sille, että tapahtuu jotakin aivan yllätyksellistä, sattumanvaraista, jota ei voikaan ennakoida. Nuoret eivät ole koneita. Heihin vaikuttaminen ja heidän toimintansa muuttaminen ei ole yksiselitteistä. Vaikka suunnitelmallisuus, ryhmän hallinta ja tavoitteellinen muutostarve ovat nuorisotyöntekijöille opetettuja perinteisiä hyveitä, työtämme helpottaa tieto siitä, että emme voi tarkasti tietää, mikä lopulta vaikuttaa nuoren käyttäytymismuutoksiin. Hyvää tarkoittava toiminta on hyödyllistä, vaikka se itsessään ei suoraan olisikaan vaikuttanut nuorten käyttäytymiseen. Jälkeenpäin voidaan ehkä havaita sen merkitys sattuman ja yllätyksen välittäjänä.

Erilaiset asiat voimaannuttavat nuoria. Negatiivisen kehän katkaisu ei välttämättä onnistu ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti. Tässä piilee myös nuorisotyön kiehtovuus: tietoinen toiminta, sattuma ja yllättävät uudet mahdollisuudet ovat päivittäisessä työssä läsnä. Herkkyys havaita ja arvioida näitä tilanteita ja sattumuksia luo hyvät puitteet nuorisotyöntekijän oppimiselle ja kehittymiselle arkityössä.


Yrjö Laasanen, Kerava


Kuva Googlesta.