Luita saunan padassa

Työtilat erotetaan nykyisin alalla kuin alalla asumistiloista. Vielä 1950- ja 1960-luvuilla saattoivat nuorisotyöntekijän työ- ja asuintilat kuitenkin sujuvasti mennä sekaisin. Viimeisestä nuorisotyöpaikastaan vuonna 1973 Lahdesta poisjäänyt Yrjö Vento muistelee omassa työelämähaastattelussaan vanhoja työtilojaan ja toimintaa seuraavasti:

Hausjärvellä toimisto ja asunto olivat samassa tilassa, huone ja keittiö. Toimisto oli kammarin puolella. Tilaisuudet järjestettiin kouluissa tai seurojen talolla. Äänekoskella tilana oli puolestaan puutalo, jossa alhaalla oli kerhotila ja yläkerrassa oli asunto. Askartelukerhoissa tehtiin mm. luisia koruja, joita myytiin myyjäisissä. Saunan padassa teurastamolta tuodut luut keitettiin hyvin ennen kuin niitä päästiin työstämään. Myös karjalanpiirakkamyyjäiset järjestettiin, koska yhden nuoren äiti oli Karjalasta. Tilauksia otettiin vastaan ja piirakat toimitettiin perille. Hauskan jutun Vento muistaa, kun ko. karjalainen nainen opetti hänen vaimolleen piirakantekoa. Vaimo ihmetteli miksi karjalaisen piirakat ovat niin paljon kauniimpia kuin hänen. Siihen hänelle vastattiin: ”Sulla on jalat liian levällään. Pistä polvet yhteen, niin tulee kauniimpia.”

Karhulassa työpaikkana oli nuorisotalo, puutalo, jonka yläkerrassa Vento asui ja kerhotilat olivat alakerrassa. Lisäksi oli kerhotiloja ympäri paikkakuntaa. Lahdessa nuorisotoimisto oli Torikadulla ja myöhemmin kaupungintalon tiloissa. Lotilan koululle saatiin jo rakennusvaiheessa oma askartelutila. Myös Harjulan koululle saatiin oma nuorisotila. Myöhemmin Pertti Mäkelän aikana tiloja saatiin enemmän. Vento halusi käyttää koulujen tiloja, jotka olivat tyhjillään iltaisin. Tätä ajatusta ei kuitenkaan koulut kannattaneet. Vento kävi monesti katselemassa ja oppimassa tilojen hankintaa Turussa, jossa Kalevi Perho ja Pertti Paasio ajoivat tila-asioita menestyksekkäästi.

Rottinkityöt olivat myös suosittuja askarteluja Äänekosken aikana. Taidot opettaa tulivat kokeilemalla, kirjoista ja setlementtiliiton järjestämiltä kursseilta. Retkeilykerhon kanssa Vento teki myös havuköynnöksiä, joita myytiin liikkeisiin. Näin saatiin rahaa retkille.


Yrjö Vento, 2006, Vääksy (TYKL/AUD/129)


Kuvassa askartelukurssi 22.-24.2.1956 Kangasniemen kirkonkylässä. (RF2006:516/Nuoperi)