Eri tapa selittää
Kävin kesällä 2015 vanhassa kesätyöpaikassani Rajalan leirikeskuksessa Kurussa. Ruokailin yhdessä menossa olevan rippikoulun kanssa. Aterian lopuksi leirin pappi esitteli minut ryhmälle ja pyysi minua kertomaan jonkun muiston kesäisäntäajoiltani 35 vuoden takaa.
Kerroin nuorille seuraavan tapauksen. Tehtäviini kesäisäntänä kuului mm. hakea apuemännät linja-autolta leirikeskukseen. Eräällä kerralla lähtö oli jo hieman myöhässä, joten oli pidettävä kiirettä. Toisaalta oli kivaa ajaa hiekkatiellä kovaa ja leikkiä vähän rallikuskia. Matkani eteni kiireestä huolimatta hyvin, kunnes yhdessä kapeassa mutkassa tuli pakettiauto vastaan. Vaikutti siltä, ettei kapeaan mutkaan mahtunut kahta autoa yhtä aikaa ja kolari oli väistämätön. Ihmetyksekseni kolaria ei sattunut, vaan onnistuimme sivuuttamaan toisemme. Kävipä hyvä tuuri, ajattelin.
Tilanteen mentyä ohi ja pulssin tasaannuttua jatkoin matkaani ja mietin, mitähän vastaan tulleen auton kuljettaja ajatteli. Alueella työskenteli metsureita ja pohdin auton kuuluneen jollekin heistä, joten ei ollut vaaraa kuulla vastaantulijan kommenttia ajamisestani ja joutua keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Tuo ajatus helpotti oloani. Loppumatka pysäkille ja sieltä takaisin sujui paljon rauhallisemmin.
Helpottunut oloni hävisi, kun saavuin takaisin leirikeskukseen. Leirikeskuksen pihassa seisoi se vastaan tullut auto. Oliko kuljettaja sittenkin tunnistanut minut, sillä olihan autoni hieman erikoinen. Jännittyneenä ja varautuneena kuulemaan haukkumiset nousin autosta. Leirin johtajat kertoivat lähetystyöntekijän tulleen pitämään lähetystunteja rippikoululaisille. Työntekijä kysyi, olinko tullut häntä vastaan mutkassa. Minun oli pakko myöntää tapahtunut ja samalla varauduin kuulemaan valitukset ja huomautukset ajotyylistäni.
Lähetystyöntekijän sanat ja selitys tilanteesta yllättivät minut. Haukkumisten ja huomautusten sijasta lähetystyöntekijä totesi suojelusenkelien olleen paikalla ja pitäneen huolta meistä molemmista. Minulla ja lähetystyöntekijällä oli eri selitys tilanteesta selviämiseen. Olipa kyse hyvästä tuurista tai suojelusenkelien avusta, oli hyvä, ettei kolaria tapahtunut. Kerroin nuorille olleeni tuolloin vain helpottunut, kun saarnaa ei tullut. Myöhemmin elämäni matkalla olen monesti miettinyt tapahtumaa ja sitä ovatko hyvä tuuri ja suojelusenkelien apu eri asioita vai vain eri tapa selittää tapahtuneita asioita.
Kimmo Laasonen, vastaava nuorisotyönohjaaja, Uudenkaupungin seurakunta