Kirkkoveneellä leirille

Sodan jälkeen vähän kaikesta oli pulaa, ja Ahjolan setlementin leireillä oli omien lisäksi käytössä myös lainatelttoja. Leirisaunakin piti tehdä itse. Järvisen Reiska Saukkolasta ja Topi Tarkka (Ahjolan setlementin johtaja) oli tämmöisiä vanhoja leirimiehiä, heidän opeillaan mä ompelin itte yhden saunateltan ihan täysin. Ostin purjekangasta, ja 1952 kesällä me saatiin ensimmäinen kirkkovene, jonka mää teetin Vaskijärvellä. Ne olivat viisihankaisia kirkkoveneitä, kirkkovene on pikkusen väärä nimi, mutta ne oli joka tapauksessa tavallista pidempiä. Topi (Tarkka) antoi rahat sitä venettä varten ja sillä lähdettiin tosta silloisesta Uran rannasta. Kytättiin hyvää myötätuulta ja vedettiin kahden airon väliin telttapressu. Vene oli lastattu niin, ettei siellä ollut kuin kymmenen senttiä laidoista, kun oli kallista viedä laivalla leiritavaraa. Otin muutamia isompia poikia mukaan, yhdellä airoparilla päästiin soutaan ja peräsimellä sitten pidettiin perää. Myötätuulessa lähdettiin. Me oltiin monta päivää odotettu sitä, ja pojat oli kuin palokuntalaiset valmiina. Koulu oli loppunut ja kaunista kesäkuuta oli, ja sitten kun tuli sopiva tuuli, niin istuttiin veneeseen, lastattiin se ja lähdettiin.

Silloin Näsijärvellä suoritettiin ensimmäisiä kaikuluotausmittauksia, joissa veneellä kuljettiin tämmöisiä ruutuja. Me oltiin päästy pikkusen Reuharin yläpuolelle jonnekin Valkeekiven lahden suulle, meillä oli purjeet ylhäällä ja kaikki maattiin siellä veneessä. Aurinko paistoi eikä kenelläkään ollu kuin uikkurit jalassa. Niin me jouduttiin just sen veneen kurssille, eikä me siitä mihinkään päästy sillä isolla veneellä. Niinpä äijät huusi sieltä veneestään tosissaan: Tää on kallista touhua jos me joudutaan teidän takia aloittaan alusta tätä linjaa. Menkää helvettiin. Ja ne tuli niin lähelle kuin ne uskalsi, mutta totesivat samalla ettei me asialle voitu mitään. Tuuli vei venettä kylki edellä, sillä eihän siinä mitään köliä ollut.

Me jatkettiin matkaa ja oltiin vielä samana iltana jossakin Koljonselällä yötä jossain pikkusaaressa. Laitettiin ruokaa päivällä ja keitettiin kahvia, ja tuuli kääntyi niin, että siinä me oltiin vähän ongelmissa ja jouduttiin tappelemaan sitten aika myöhään iltaan ennen kuin päästiin Hannun (tila Länsi-Teiskossa) rantaan. Pojat oli väsyneitä, kaikkien kädet olivat rakoilla, kun täytyi vuorotella niissä airoissa. Aina mies veti niin paljon kuin se jakso ja niin kauan aikaa kuin se jaksoi kauheeseen vastatuuleen. Kyllä ne oli mahtavia aikoja ja kun sitä itte oli elämänsä kunnossa, kyllä se mun elämäni parasta aikaa noin ihmisenä oli.


Harry ”Hable” Hilden, nuoriso-ohjaaja
Aloitti Ahjolan setlementin nuorisotyöntekijänä vuonna 1946

Teoksesta Matti Telemäki 1999: Taitava nuorisonkasvattaja. Suomalainen nuorisotyö 1940-luvulta tähän päivään tekijöidensä kokemana. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja.

Kuva Aurajoen nuorisosouduista Turusta vuodelta 1958. (RF030126/Nuoperi)