Mistä se kaikki sai alkunsa… Lähtikö se rockista vai laulusta, uteliaisuudesta, aktiivisista ihmisistä vaiko tietoisesta toiminnasta? Vai oliko toimintaympäristö innostava? Tai oliko hetki oikea? Ehkä siinä oli vähän kaikkea. Historiaa tehdään aina, kun on oikea aika ja oikea paikka. Mutta se ei aina riitä. Tarvitaan myös ihminen, joka tekee oikeat ratkaisut.
Samanmieliset suomalaiset ja virolaiset perustivat vapaamuotoisten keskustelujen päätteeksi Dreamklubin ensimmäisen delegaation kotimatkan aattona hotelli Vaakunan toisen kerroksen aulassa. Dreamklubin tavoitteeksi kirjattiin mm. seuraavaa: 1) Viro olisi jonain päivänä itsenäinen, 2) Viron kulttuuri ja kieli olisivat vahvoja, 3) Jäseniksi hyväksyttäisiin ne delegaatioihin osallistujat, jotka haluavat vaikuttaa näiden asioiden toteuttamiseen. Säännöt kirjattiin ensiksi Vaakunan serviettiin, ja kaikki läsnäolijat allekirjoittivat ne. Myöhemmin säännöt siirrettiin paperille, jonka delegaation osallistujat allekirjoittivat illanistujaisissaan. Ne olivat aina liikuttavia hetkiä. Muistaakseni allekirjoitukset loppuivat joskus vuosien 1994-1995 tienoilla. Silloinhan Viro oli jo itsenäinen maa.
Klubilla oli visionsa, minulla oli omani. Olen enemmän kuin kiitollinen yhteistyölle, löysinhän sen kautta kirjailija Jaan Krossin. Olen sen jälkeen lukenut kaikki hänen kirjansa. Hänen kauttaan ymmärrän asiat tänään paremmin. Hänen kirjojensa lukemisen jälkeen en ole enää sama ihminen. Vuonna 1999 Suomi toimi ensimmäisen kerran EU:n puheenjohtajamaana. Nuorisotoimen panostuksena oli kaksi laajaa seminaaria. Tarkoituksena oli, että Kross olisi osallistunut seminaareihin ja avannut eurooppalaisten silmiä Suomen ja sen lähiympäristön historiasta. Kaikki oli valmista, mutta Jaan Kross sairastui. Sain kuitenkin puhua idolini kanssa puhelimessa!!!! Valitettavasti loppuhuipennus jäi kokematta; Kross ei ennättänyt saada Nobelin kirjallisuuden palkintoa.
Erik Häggman, Pori
Erikin koko tarina löytyy Nuoperin toimittamasta julkaisusta Lähtö ja loitsu. Suomen ja Viron nuorisoyhteistyöstä, 2007.