Oivallus ja merkitys

Kesällä 1963 suoritin Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (YKK) nuorisotyöntutkinnon kesäharjoittelun napapiirillä Ylitornion kunnassa, haluamassani pohjoisimmassa harjoittelukunnassa. Ylitornion seurakunnan kesätyöntekijänä oli tuolloin paikkakuntalainen, teologian opiskelija Paavo Erkheikki. Tutustuin Paavoon ja sovimme, että pidämme kesän aikana eri kylissä yhteisiä iltanuotiotilaisuuksia kaiken ikäisille. Illan ohjelmassa minä kerron hiukan viinan kauhistuksesta, nuorisosta, ja tilanteen mukaan heitän pari Kekan (Kerttu Varjo) leikkiä höysteeksi. Paavo valitsee virret ja pitää iltahartauden. Minun kuplavolkkariini varataan riittävästi nuorisotyölautakunnan kustantamaa lenkkimakkaraa yleisön houkuttamiseksi sekä laulumonisteita ja pientä rekvisiittaa. Korostin Paavolle, että tilaisuuksien tulee olla hyvin ja täsmällisesti järjestettyjä. Joudunhan minä kerran kuussa raportoimaan toiminnastani Kekalle Tampereelle. Sanoin Paavolle, että tilaisuudet aloitetaan ilmoitettuna aikana tasan kello 19.00, johon Paavo leppoisaan tyyliinsä vastasi, että tokkohan vain. Totesin tomerasti: "Sitten minä ilmoitan, että tilaisuus alkaa myöhässä kello 19.10.” Paavo hymyili verkkaisesti ja totesi: "Kuulepa Pertti, suattaapi olla niin, että ei ole ketään kelle siä ilmotat." Näin etelän innokas harjoittelijapoika sai arvokkaan opetuksen suhtautumisesta "jokhan met lähemmä" -kulttuuriin.

Yhden iltanuotiotilaisuuden jälkeen paikallinen maallikkosaarnaaja kutsui meidät Paavon kanssa kotiinsa keskustelemaan uskon asioista. Minä en osannut paljonkaan keskusteluun osallistua, mutta kuuntelin ja ihmettelin puheen kiivasta sävyä. Isäntämme tuomitsi lestadiolaisten toisen suunnan edustajat kuumimpaan pätsiin. Oulun hiippakunnan silloisesta piispa Tapanisesta hän värikkäästi totesi, että piispa on kuin "jätkän räkä puuaidalla" eikä hän osaa päättää kumman lestadiolaissuunnan puolella hän on.

Aamuyöllä auringon noustessa Aavasaksan takaa ajelimme Paavon kanssa kohti maalikylää. Keskustelimme minulle paljon kysymyksiä ja ihmetystä aiheuttaneesta yövierailusta. Rohkenin kysyä ystävältäni, miksi isäntämme oli niin tuomitseva ja ehdoton uskon asioissa. Paavon vastaus oli lyhyt ja napakka: "Oikea uskovainen on kiivas uskonsa puolesta”. Sinä kauniina valoisana Lapin yönä minun lapsenuskoni rapisi vahvasti.


Pertti Mäkelä, Orimattila

Nurso vuosimallia 1964

Kuvassa naantalilaisinuoria Lapin Luirolla soutelemassa vuonna 1964. (RF2009:12/Nuoperi)