Sosionomiksi

Tulin nuorisotyön kohteeksi vuonna 1959, 15-vuotiaana, Käpylän seurakunnan nuorisohuoneiston kautta. Kuuluin Kakkosen jengiin siitä lähtien. Jengin nimi tuli nuorisohuoneiston osoitteesta, joka oli Pohjolankatu 2. Tyttötyöntekijä innosti ryhtymään kerhonohjaajaksi ja lähetti minut kirjailija Sulo Karpion pitämille kerhonohjaajien kursseille. Sen jälkeen seurakunta lähetti osallistumaan Helsingin kaupungin nuoriso-ohjaajakoulutukseen kahtena iltana viikossa, talvella 1962–1963. Kouluttajana toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun (YKK) lehtori Kerttu ”Keka” Varjo. Koulutus perustui ryhmätöihin, luentoihin ja ohjausharjoituksiin.

Vuonna 1963 ei 18-vuotiaana päässyt edes pyrkimään Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, jos ei ollut ylioppilas. Keka neuvoi minua opiskelemaan kieliä vuoden ajan, koska monien ei-ylioppilaiden valmistuminen tyssäsi siihen aikaan puutteelliseen kielitaitoon. Opetusjaostossa kun piti suorittaa ensimmäisen vuoden aikana lukion oppimäärä historiasta, psykologiasta ja kielistä. Sain stipendin Pohjola-Nordenilta ja lähdin talveksi 1963–1964 Ruotsiin Nordiska Folkhögskolanin Special-kurssille Göteborgiin. Sen sisältöä voi verrata kulttuuriohjaajien koulutukseen, mutta pohjoismaisella sisällöllä. Palasin Suomeen ja pääsin YKK:n koulutukseen syksyllä 1964. Valmistuin nuorisotyön sosionomiksi syyskuussa 1967.


Ata Hautamäki, Helsinki, 2015


Kuvassa nursojen pikkujoulujuhlat Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1956. Kyykkysillään edessä, pikkulapsi sylissään, kujeilee nuorisotyön menetelmäopin lehtori Kerttu Varjo. (RF04113/Nuoperi)