Siitä se alkoi
Toukokuussa tuli Käkisalmella virkaan vakituinen kirkkoherra Niilo Mustala. Hän kutsui meitä nuoria NKY:läisiä pappilaansa ja kertoi, että nuorten kristillisen yhdistyksen poikakerhotyö siirtyy seurakunnalle, ja että tarvitaan kerhonjohtajia. Hän jakeli tehtäviä kullekin ja minua osoittaen sanoi: â€Pekka Suhonen menee sitten Tenkalahden koululle ja perustaa sinne poikakerhon.†En ollut itse koskaan ollut kerhopoikana enkä kerhonjohtajanakaan, mutta kieltäytyäkään ei voinut. Käsky oli annettu, ja sitä oli syytä noudattaa.
Poikia saapui, monen ikäisiä. Ohjeita ei ollut, miten pitäisi kerhon toiminta aloittaa ja sitä jatkaa. Välineinä olivat Joka Pojan laulukirjat ja lehtisahat, muutama puukko, pistopuikko ja viila. Isommista pojista valitsin ryhmänjohtajat. Nimiluettelot ja mahdolliset muut tiedot kirjasin muistiin. Oivalsin, että toiminnassa saattoi soveltaa ryhmämenetelmää ennen muuta askartelussa. Laulut laulettiin yhdessä. Alku- ja päätösluvut luin jostain hartauskirjasta.
Siitä se alkoi. Rukoushuoneessa kokoontui pastori Pentti Erkamon johtama kerho. Osallistuin niihin tilaisuuksiin, missä sain myös käytännön kokemusta. Tämä vapaaehtoinen toiminta kesti huhtikuun loppuun 1936, jolloin minut kiinnitettiin kokoaikaiseen yhdistettyyn suntion ja poikatyöntekijän tehtävään Käkisalmen seurakunnassa.
Pekka Suhonen
Teoksessa Veri veti nuorisotyöhön. Suomen poikien ja tyttöjen keskus ry, 1991.
Askartelu ja rakentaminen ovat olleet kiinteä osa kerhotoimintaa, niin tytöillä kuin pojillakin. Kuvassa turkulaispoikia veneenrakennuspuuhissa vuonna 1955. (RF020379/Nuoperi)