Työssä viihtyy!

Olen palvellut puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa vuosina 1940–68. Arvoltani olen kapteeniluutnantti evp. Ollessani opetustehtävissä upseerikoulussa Haminassa pidin pojille seurakunnan radioaskartelukerhoa. Ja kun sitten olin Vaasassa meriupseerina, hain vapaana ollutta seurakunnan nuorisonohjaajan virkaa hoitaakseni sitä oman toimeni ohella. Minut valittiin virkaan puolella palkalla. Hoidin tätä tehtävää 1961–68.

Vuonna 1968 otin vastaan päätoimisen viran Naantalissa. Minulle kuului poika-, nuoriso- ja rippikoulutyö. Nuorisonohjaajatutkinnon suoritin Luther-Opistossa 1970. Välillä olin Lausteen poikakodissa ohjaajana ja sitten palasin takaisin Naantaliin.

Vaikeuksiakin on ollut työkentällä. Joskus on harmittanut määrärahojen pienuus. Olisi pitänyt ostaa telttoja, kaminoita, kirveitä ja sahoja, mutta rahaa ei ollut. Asiastahan selvittiin sillä, että lainattiin koko kalusto ja maastoharjoitus voitiin pitää. Ohjaajan pitää olla oma-aloitteinen.

Tässä ammatissahan harrastukset ja työ ovat usein yksi ja sama asia. Ja se taas takaa sen että työssä viihtyy, sitä haluaa tehdä. Ulkomaanmatkailua olen harrastanut sekä perheen että poika- ja nuorisoryhmien kanssa. Vuodesta 1969 lähtien joka kesä viitisenkymmentä nuorta osallistui johdollani noin 24 vuorokautta kestäneisiin Keski-Euroopan matkoihin. Tutkielmani Luther-Opistossa tein aiheesta Seurakuntanuorten ulkomaanmatkailu Keski-Euroopan maihin. Siihen aikaan tällainen matkailu seurakunnissa oli vielä varsin harvinaista.


Helge Jalava

Teoksesta Veri veti nuorisotyöhön. Suomen poikien ja tyttöjen keskus ry, 1991.


Kuvassa naantalilaisia leiriläisiä ruokailemassa vv. 1964 - 1968. (RF2009:2/Nuoperi)