Tuokiokuvia vuoden 2006 nuorisolain valmistelusta
Vuoden 2006 nuorisolain taustalla oli monivaiheinen kehitys 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen. Tähän ajoittui asiantuntijavoimin laadittu tiivis nuorisostrategia Nuostra sekä aloitteet eräänlaisen nuorisotyön ja -politiikan konserniajattelun juurruttamiseksi valtionhallintoon. Nämä pyrkimykset heijastuivat vuoden 1995 nuorisotyölakiin siten, että nuorten kansalaistoiminnan edistämisen rinnalle toiseksi perustavoitteeksi säädettiin nuorten elinolojen parantaminen. Käytännössä tämä merkitsi lähinnä nuorten työpajatoiminnan voimakasta kehittämistä.
Nuorisotyölainsäädäntöä on uudistettu noin kymmenen vuoden välein: 1972-1974, 1985, 1995 ja 2006. Uusin lakiesitys on menossa eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2016. Miltei välittömästi vuoden 1995 lain hyväksymisen jälkeen käynnistyi Suomen aloitteesta Euroopan neuvoston nuorisokomiteassa Suomen nuorisopolitiikan maatutkinta pilottihankkeena. Maatutkinnassa kulttuuriministeri Claes Anderssonin johtama ryhmä valmisti kokonaisvaltaisen, eri ministeriöiden toimialat kattavan, selvityksen maamme nuorison elämäntilanteesta, politiikan menestyksistä sekä ongelmista. Kansainvälinen tutkijaryhmä antoi arvionsa Suomen tilanteesta.
Tulokset esiteltiin vuonna 1997 Strasbourgissa. Esittely suoritettiin kolmikielisellä (englanti, ranska, suomi) CD-rompulla. Se oli tuolloin uutta sekä Suomessa että Euroopassa. Tapahtuma oli varsin onnistunut ja lämminhenkinen, erityisesti iltatilaisuus, jossa kulttuuriministeri Anderssonin pianoesitysten säestyksellä tarjoiltiin suomalaisen keittiön parhaita tuotteita presidentinlinnan kokin avustuksella. Liekö onnistuneella maatutkinnalla ja Strasbourgin tapahtumilla ollut vaikutusta siihen, että Lasse Siurala valittiin seuraavana vuonna Euroopan neuvoston nuorisokomitean Strasbourgin keskuksen johtajaksi.
Suomen nuorisopolitiikan maatutkinta hahmotti uudella tavalla maamme nuorisopolitiikan kokonaisuutta, mikä heijastui aikanaan vuoden 2006 nuorisolakiin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen vuonna 2003 kulttuuriministeri Tanja Karpela käynnisti uuden nuorisolain valmistelun arvokeskustelulla. Tämä toteutettiin lukuisten tilaisuuksien ohella nettikeskusteluna, jolla pyydettiin kannanottoja nuorisolain arvopohjaksi. Ehdotuksia tuli 241, joista suurin osa oli varsin asiallisia ja asiassa pysyviä. Esimerkiksi, kun vastaajilta kysyttiin eurooppalaisuus vai maailmankansalaisuus, niin kansa vastasi solidaarisuus. Tulevassa laissa tämä sai muodon yhteisvastuu. Oma pieni episodinsa lain arvopohjan muotoutumisessa oli eläinystävänä tunnetun kulttuuriministerin toivomus eläinten oikeuksien huomioon ottamisesta laissa. Se ratkaistiin liittämällä arvoperustaan ympäristön ja elämän kunnioittaminen.
Lakiluonnosten käsittelyyn käytettiin uusia menetelmiä. Kun perinteinen lainvalmistelu oli yleensä tapahtunut suljetussa lainvalmistelutoimikunnassa ja lausunnolle lähetettiin valmis luonnosesitys, niin vuoden 2006 nuorisolain valmistelun yhteydessä netissä sekä alueellisissa ja toimialoittaisissa tilaisuuksissa oli käsiteltävänä 21 jatkuvasti kehittyvää luonnosta. Tästä valtion hallinnossa uudesta valmistelutavasta oltiin kiinnostuneita ja kävimme kertomassa siitä eri ministeriöissä.
Kentältä, erityisesti kuntien nuorisotyöntekijöiden taholta, toivottiin nuorisolautakuntien palauttamista kuntien organisaatioon. Tätä ei saatu, mutta saatiin lain 8 §, jossa säädettiin seuraavaa: Nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Lain 7 §:ssä määriteltiin lisäksi kuntien tehtävät nuorisotyössä ja -politiikassa varsin kattavasti. Jostain käsittämättömästä syystä Kuntaliitto ei asettunut vastustamaan näitä pykäliä.
Merkittävä uudistus 2006 laissa oli se, että valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Kehittämisohjelman valmisteluun osallistuivat kaikki nuorten kannalta keskeiset ministeriöt opetusministeriön johdolla. Ensimmäisestä kehittämisohjelmasta vuosille 2007-2010 muodostui konkreettisuudessaan varsin mielenkiintoinen ja myös suureksi osaksi toteutuva. Liekö syynä tämä, kun seuraava ohjelma toteutettiin hieman yleisemmällä tasolla.
Nuorisolain toteuttamista helpotti monin osin se, että vuodesta 2005 lähtien kirjastojen valtionosuudet, joita oli 1990-luvun laman seurauksena siirretty noin 500 miljoonan markan edestä veikkausvoittovaroista maksettavaksi, palautettiin asteittain ns. budjettivarojen puolelle. Tämä merkitsi erityisesti nuorisomäärärahoihin huomattavaa, noin 60 prosentin, lisäystä muutaman vuoden aikana. Lisämäärärahoja ei haluttu käyttää olemassa olevien rakenteiden vahvistamiseen vaan kehittämistyöhön. Onneksi oli käytettävissä edellä mainittu valtioneuvoston hyväksymä nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, jossa riitti konkreettisia kehittämiskohteita. Siksi vuodet 2006-2010 olivat voimakkaan kehityksen kautta nuorisotyössä ja -politiikassa. Yritimme pitää matalaa profiilia eri hallinnonaloille, koska kateus vie kalatkin vedestä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä yhteistyö kulttuuripuolen kanssa onnistui hyvin, samoin työ-, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön kanssa.
Vuoden 2006 nuorisolakiin (7 §) kirjattiin ensimmäisen kerran nuorten työpajapalvelut yhdeksi nuorisotyön ja -politiikan alueeksi, tosin ei pakollisena tehtävänä vaan tarvittaessa toteutettavana toimintamuotona. Samassa pykälässä todettiin, että “Nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan monialaisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa.†Tämä enteili jo muutaman vuoden kuluttua tapahtuvaa nuorisolain täydentämistä (2010) yksityiskohtaisemmilla säädöksillä monialaisen yhteistyön organisoimisesta kunnissa, etsivän nuorisotyön järjestämisestä sekä näihin liittyvien nuoria koskevien tietojen luovuttamisen ehdoista ja käsittelystä. Hämmästyttävän nopeasti hyvin toimivan työpajatoiminnan rinnalle kehittyi lähes koko maan kattava etsivän nuorisotyön järjestelmä.
Nuorisoasiainneuvos Kimmo Aaltonen, Helsinki
Kuvassa Nuoruus Suomessa -CD-Romin kansi.