Seikkailua on-the-roadilla

Kotkan kaupungin nuorisotyöntekijät saivat eteensä ”suunnittelupäivien” askelmerkit. 15 hengen työntekijäryhmä oli jaettu neljään ryhmään. Kullakin ryhmällä oli määrätty oma kokoontumisaika ja -paikka. Muuta ohjeistusta ei sitten ollutkaan lukuun ottamatta varusteluetteloa ja paluuaikaa. Seikkailu saattoi alkaa.

Yksi ryhmä kuljetettiin silmät sidottuina Susikosken sillalle Kouvolan ja Kotkan rajalle. Siteet vapautettiin ja käteen annettiin kirjekuori, jossa oli 50 markkaa rahaa, salaperäinen vihje seuraavasta saavutettavasta etapista ja hätäapua varten yksi puhelinnumero. Kännykät muistaakseni kerättiin pois. Ryhmän oletettiin löytävän Anjalankosken nuorten työpajalle ja sieltä edelleen seuraavalle etapille.

Toinen ryhmä kuljetettiin silmät sidottuina seisomaan Kyminlinnan junapysäkin laiturille 10 metrin välein. Junan tullessa kukin saatettiin omaan vaunuosastoon ja jätettiin sinne istumaan. Siteen sai irrottaa vasta, kun joku antoi siihen luvan. Konduktööri tuli, siteen sai ottaa silmiltä pois.
K: Mihin olette matkalla?
T: En minä tiedä. Minä olen töissä.
K: Onko teillä matkalippu?
T: Ei minulla mitään lippua ole, en tiedä edes, mihin olen menossa.
No, sitten konduktööri antoi kirjekuoren lippuineen ja samoine ohjeineen kuin muillakin ryhmillä. Ryhmä löysi toisensa junassa ja päätyi ensimmäiselle etapille Kouvolan asemalla toimineeseen seksitavaroiden puotiin. Aiheena oli seksuaalisuuden pohtiminen nuorten elämässä. Lopuksi matka vei Brenkkariin, jossa piti kiivetä seinää pitkin noutamaan viimeinen ohje loppukokoontumispaikasta. Ja vihje oli kaikille ryhmille sama: ”Possokauppias Kotkan torilla, kahden tien välissä”. Kotkan torin legendaarisia munkkipossuja myy T:mi Turkia, joten ryhmien tuli osata päätellä matkan päätös Turkialle Haminassa Pyhällön kylään Kotkan kaupungin leirikeskukseen Lintukotoon. Tämä ryhmä ei paljon luovuutta löytänyt, vaan käytti rahan hyvään lounaaseen ja päräytti taksilla Kouvolasta Pyhältöön Lintukotoon. Pakkohan se oli taksi maksaa.

Sen sijaan Susikoskelta lähtenyt ryhmä käytti rahansa kirpputorilta ostettuihin karvahattuihin (sää olikin kylmä), pääjärjestelijöille tarkoitettuihin lahjoihin (antiikkiset lasten sukset, joissa kaksimielinen viesti SV) ja välipalaan Pyhällön lähellä olevassa kaupassa. Sinne he olivat saaneet liftiä pariltakin autoilijalta. Kaupalla he tapasivat armeijan harjoituksissa olevia sotapoikia ja pummasivat maasturikyydin leirikeskuksen pihalle, tosin pahasti myöhässä sovitusta kokoontumisajasta. Kaikki muut ryhmät olivat saapuneet ennen heitä, ja olimme jo huolissamme, että tämä ryhmä olisi jättänyt leikin sikseen ja häipynyt kotiin. Mutta he saapuivat remakasti nauraen, nälkäisinä, väsyneinä mutta todellakin onnellisina selätettyään kaikki ongelmat ja matkan haasteet.

Suuri oli riemu, kun kaikki ryhmät lopulta kokoontuivat iltapalalle Lintukodossa. Päivällä koettujen tarinoiden määrästä, naurusta, vihan ja pelon tunteiden kirjosta ei meinannut tulla loppua. Yksinkertainen tavoite oli mm. opettaa työntekijöille oivallinen nuorisotyöllinen menetelmä. Tämän jälkeen Kotkan nuorisotyöntekijät tekivät parin vuoden välein yön yli jatkuvan on-the-roadin aina uuden järjestelijäparivaljakon voimin. Viimeinen omana työaikanani järjestetty seikkailu oli taas minun järjestelyvastuullani ja se päättyi Lappiin Kiilopäälle maaliskuussa 2014.


Helena Kempas, Kotka