Valmistuin toukokuussa 1968 Tampereen yliopistosta nuorisososionomiksi. Menin naimisiin ja työskentelin vuoden verran sijaisena Lappeenrannan kaupungin eri virastoissa. Kun mieheni valmistui keväällä 1969, sovimme, että kumpikin alkaa hakea oman alansa työpaikkoja. Siihen aikaanhan julkiselle puolelle perustettiin runsaasti uusia virkoja ja toimia. Tarvittiin käsiä ja aivoja kuntien hyvinvointitehtäviin. Laitoin hakemuksen Jyväskylän maalaiskuntaan, jossa oli avoinna raittius- ja nuoriso-ohjaajan virka. Minulla ei ollut hajuakaan mistään Jyväskylän maalaiskunnasta, mutta sen tiesin, ettei siellä aikaisemmin ollut päätoimista nuorisotyöntekijää, kuten Lappeenrannassa. Kyseessä oli Jyväskylän maalaiskunnan ensimmäinen nuoriso- ja raittiustyöntekijän virka. Siihen mennessä kaikki asiat näillä toimialoilla oli hoidettu luottamushenkilövoimin.
Kävi niin onnekkaasti, että Jyväskylän mlk:n valtuusto valitsikin minut. Hakijoiden joukossa oli Tampereen yliopiston kaksi kurssikaveriani, jotka sitten myöhemmin saivat kunnalliset virat lähikunnista. Ennen valintaa minua haastateltiin vain puhelimessa ja jälkeenpäin sain tietää, että minut valittiin siksi, että olin ollut puhelimessa niin iloinen ja nauravainen. Mutta oli minulla hyvät paperitkin ja lisäksi monipuolista kunnallista työkokemusta. Ennen yliopisto-opintoja olin työskennellyt Helsingin kaupungilla, ennen valmistumistani jo Lappeenrannan vapaa-aikavirastossa ja valmistuttuani Lappeenrannan sosiaalivirastossa nuorisohuoltajan sijaisena sekä rahatoimistossa. Helsingin kaupungin rahatoimistoon pääsin suhteilla, ja sen jälkeen tie alkoi avautua omin avuin. Vähän se huvitti, kun ei tarvinnut käydä edes näyttäytymässä uudessa työpaikassa, soveltuvuustesteistä puhumattakaan. Oli minusta kyllä kyselty selkäni takana.
Kun sitten aloitin työt Jyväskylän maalaiskunnassa 1.8.1969, kysyin kunnanjohtaja Jaakko Lovénilta missä toimistoni on. Hän sanoi, että kunnanhallituksen kokoushuoneessa voit aloittaa. Minulle annettiin kaksi mappia; toisessa oli raittiuslautakunnan vanhat pöytäkirjat ja toisessa vapaaehtoisen nuorisotyölautakunnan. Niiden kanssa istahdin kunnanhallituksen kokoushuoneeseen. Sieltä katselin Taulumäen kirkkoa ja â€Nykäsen Matin korkeakoulua†ja mietin että minne olen oikein tullut, kun kunnanvirasto sijaitsee Jyväskylän kaupungissa ja työmaani on ihan muualla. Sitten keksin, että menenpäs kaavoitustoimistoon hakemaan kartan kunnasta, jossa minun pitäisi tehdä nuoriso- ja raittiustyötä. Ei minua kukaan perehdyttänyt. Itse rupesin ovia aukomaan ja perehtymään tämän kunnan viranhaltijoihin ja nuorisotyötä tekeviin järjestöihin ja tietysti luottamusmiehiin. Nopeasti tajusin, ettei tässä työssä pärjää ilman autoa. Mies osti auton ja kuntakartta alkoi avautua työkentäkseni. Tuolloin jokainen uusi viranhaltija sai raivata työkenttänsä ihan omin avuin ja aivoin. Siitä se alkoi, kun vielä sain ihka uuden kirjoituskoneen esityslistojen ja pöytäkirjojen kirjoittamista varten. Rahaa talousarviossa oli vain palkkani verran.
Sirpa Teräväinen, Jyväskylä