Maaherra sai rukkaset, minä elämäni kiitoskirjeen!

Oli vuosi 1976, helmikuu ja karkausvuosi. Uudenmaan läänin nuorisolautakunta järjesti seminaarin ja kuntavierailun Vihtiin. Suunnitelmissa oli, että silloinen maaherra Kaarlo Pitsinki osallistuu seminaariin. Kerroin tulevasta päivästä myös kunnanjohtajalle, ja kuinkas ollakaan hän oli keksinyt kaikenlaista ”tärkeämpää” vierailuteemaa maaherralle. Harmissani tein vierailua edeltävänä yönä värikkäät lämminvuoriset nahkarukkaset tärkeälle vieraalle, jotta hänelle jää jotain konkreettista muistoa Vihdin nuorisotyöstä.

Seminaaripäivän avauksen jälkeen Pitsinki ilmoitti, että joutuu menemään kunnan johdon neuvotteluihin loppupäiväksi ja lähti ovelle. Pysäytin hänet siinä ja pahoittelin, ettei hänelle ehtinyt tulla mitään tietoa kuntamme nuorisotyöstä. Sitten laitoin hänelle rukkaset käsiin, jotta hän pysyisi lämpimänä talviurheilukatsomossa, Pitsinki oli tunnettu urheilumies. Hämmentyneenä hän lähti ja meillä alkoi seminaarimme.

Kahden päivän kuluttua sain läänin vaakunalla varustetun kirjeen:

Rouva Päivi Veikkolainen
Suloinen salarakkauteni
Myös rukkasistas oon ma kiitollinen.
Kaarlo Pitsinki

Kunnanjohtajalta kävin myöhemmin kysymässä millaisen kiitoskirjeen hän oli saanut, kun maaherra oli ollut koko päivän kunnanjohdon kanssa. ”Ei mitään”, oli vastaus.


Päivi Veikkolainen
Vihdin nuorisotoimenjohtaja 1970–2010


Kuvan rukkaset eivät liity tarinaan!