Tanssin ihmeellinen maailma

Opiskelin Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä 1970-71. Meillä kaikilla opiskelijoilla oli työntäyteinen, mielenkiintoinen opintokausi, johon sisältyi paljon niin teoriaa kuin käytännönharjoitteluakin erilaisissa ryhmissä. Opiskelukavereillani oli ryhmätapaamisia alkoholiparantolan asiakkaiden kanssa pitkin talvea. Keväällä he päättivät järjestää päätösjuhlan tarjoiluineen ja ohjelmineen.

Meitä kutsuttiin opistolta muutama naisopiskelijakin mukaan. Siihen oli syynsä, koska ilta huipentui tansseihin. Ilta oli oikein mukava ja mieleenpainuva. Minun mieleeni jäi erityisesti yksi tanssi nuoren alkoholistimiehen kanssa. Hän pokkasi minut tanssimaan. Ensi kosketus oli hyvin dramaattinen, sillä hän vapisi kuin haavanlehti aloittaessamme tangon. Minä "vanhana tanssijana" olin rento ja pysyin kuviossa, jota hän täristen aloitti. Yritin laukaista tilannetta muutamalla sanalla. Hän kuitenkin tärisi edelleen, kunnes sai sanotuksi: "En ole koskaan tanssinut selvin päin!". Tuon kerrottuaan tanssi alkoi sujua. Kehuin häntä ja kehotin hankkimaan lisää onnistuneita kokemuksia tanssin ihmeellisessä maailmasta.

Uskon hänen saaneen uuden kokemuksen myötä mahdollisuuden nauttia tanssin yhteiselosta, vaikka vain hetken verran kerrallaan.


Kirsti Mäntynen, Espoo


Kuvassa ollaan Kuusjärven (nyk. Outokumpu) kunnan nuorisonohjaajien peruskurssilla syksyllä 1958 harjoittelemassa tansseja virastotalon pihamaalla. (RF030413413/Nuoperi)