Oikeita rasavillejä
Mutta ylioppilaana se sitten varsinaisesti alkoi. Ensin NMKY:ssä ja sitten YKY:ssä. Sattui niin, että jouduin asumaan samassa portaassa maisteri Yrjö Karilaan kanssa. Hän oli niihin aikoihin Helsingin NMKY:n pääyhdistyksen poikaosaston johdossa ja kaipasi kipeästi apulaisia työhön. Eräänä iltana hän tuli luokseni ja sai kuin saikin minut suostutelluksi rupeamaan poikakerhon johtajaksi.
Mutta millaisen kerhon! Oikeita rasavillejä pääkaupunkilaispoikia, joita hädin tuskin sain kurissa pidetyksi, saatikka sitten hiljentymään Raamatun ääreen. Monien epäonnistuneiden ja masentavien kokemusten jälkeen työ kuitenkin alkoi luistaa, jopa tuntui suorastaan mielenkiintoiseltakin. Ja niin jatkoin muistaakseni koko ylioppilasajan näiden poikien kanssa, joista erityisesti jäi mieleen kerhomme sihteeri, tuleva pastori Eino Alitalo.
Rovasti Heimer Virkkunen
Teoksesta Tottelimme taivaallista näkyä. Tunnetut nuorisotyöntekijät kertovat. Kirkon Nuoriso, 1949.
Kuvassa Viipurin Toukolan setlementin poikia urheilemassa vv. 1924 - 1939, jolloin heitä ohjasi Ilmari Rinne. (RF05462/Nuoperi)