Elefantti

Lappeenrannassa pidettiin nuorisokonferenssi, varmaankin vuonna 1974. Lähdimme sinne Vihdistä henkilöauto täynnä osallistujia. Itselläni oli koko matkan jotenkin surullinen olo. Kenties jokin kotiasia painoi enkä ollut ollenkaan juttutuulella. Konferenssin väliajalla näin Vihdin Vuorelan koulukodissa silloin työskennelleen Teijo Mujon. En häntä kovin hyvin tuntenut, vaikka samalla paikkakunnalla vaikutettiin. Hän kuitenkin houkutteli minut pois luennoilta ja menimme syömään ja parantamaan maailmaa. Pari tuntia siinä keskustelimme ja oma olonikin parani.

Alkoi joulun aika. Eräänä aamuna olin lähdössä töihin. Kävin katsomassa postilaatikon ennen lähtöäni. Olin saanut kirjeen, jonka tietysti avasin heti. Ensin tuli vastaan kortti, jossa luki suurin piirtein näin: ”Kun vastaasi tulee elefantti, niin muista silloin erityisesti meidän ystävyyttämme.” Kortti oli Teijolta. Kopistelin kirjettä ja sisältä löytyi pieni puinen elefantti.

Kun sana levisi, että pidän norsuista, alkoi niitä löytyä kotiimme mitä erilaisimpia reittejä. Yhtenä vuonna tuli 103, toisena 125. Nyt niitä on jo yli 1 300. Ystävyyden symboleja.


Päivi Veikkolainen, Vihti