Erilainen hallintopäällikkö

Tulee mieleen eräs oululainen kaupunginosa, joka on rakentunu 1960–1970-luvuilla. Siellä ulkokehällä on omakotitaloja ja omistuskerrostaloja ja keskellä sitä kehää on semmosia osoitteita, että karvat nousee pystyyn, kun joku sanoo, että siellä asuu. Eli on tämmösiä varsinaisia ongelma-asuntoja. Nyt sitte sille tehhään semmosta maan käytön ja ympäristön kehittämissuunnitelmaa. Ja nuorisotoimen piti antaa siitä lausunto.

Minä mietin, että mitähän mä tästä, että voi hyvänen aika. Mun piti kirjottaa se lausunto lautakunnalle. No, minä soitin nuokkarille ja sanoin, että kootkaa sinne niitä nuoria, että mä tuun niitten kans juttelemaan. Ja mä otin kaks semmosta karttaa mukaan. Perjantaina alkuillasta menin sinne. Selitin kuka minä oon ja miksi minä oon täällä ja annoin niille kartat ja pyysin, että piirtäkää sinne mitä te haluatte ja niin edelleen. Kun mä tämän sitte meijän sivistys- ja kulttuurijohtajalle (Mähän teen siis lautakunnan esityslistan valmiiksi ja sen jälkeen mä tilaan häneltä audienssin ja sanon, että mä tuun näyttään sulle mikä sun päätösehdotus on.) selvitin, niin hän kysy, että voiko sitä tehhä noinkin, että hallintopäällikkö mennee nuorisotalolle. Mä sanoin, että no voi. Mä haluan edelleen lähestyä näitä asioita sitä kautta, että kuuntelen myös niitä lapsia ja nuoria, enkä pelkästään sitä kautta, että viranhaltijana pöydän takaa teen asioita.


Paula Kariniemi, Oulu, 2012 (TYKL/AUD/939)


Kuvassa Oulun kauppatorilla tomerana seisova pronssinen Toripolliisi-patsas. (Nuoperi, 2008)