Festivaaleja

”Noin 12 000 nuorta idästä, lännestä ja etelästä saapui kesällä 1962 Helsinkiin Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII rauhan ja ystävyyden festivaalille. Tunnelma oli jännittynyt, sillä vastustajat pitivät festivaalia kommunistinuorison juhlana.
Rauhan ja ystävyyden festivaali Helsingissä oli kylmää sotaa kulttuurin keinoin. Haasteista huolimatta yksi Suomen historian suurimmista kansainvälisistä tapahtumista kyettiin toteuttamaan mallikkaasti.
Festivaaliviikolla Helsingissä ihastuttiin ja vihastuttiin, tanhuttiin ja twistattiin, paettiin kyynelkaasua ja loikattiin länteen. Myös tasavallan ikinuori presidentti Urho Kekkonen puettiin festivaaliliinaan.”
(Joni Krekola: Maailma kylässä 1962 – Helsingin nuorisofestivaali, 2012. Takakansiteksti.)

-----
Kirjatietouden lisäksi on festareita Nuoperille muistellut työelämähaastatteluissa moni. Alla Anneli ja Teuvo Hömppi sekä Eino Laitinen tiivistävät kokemuksiaan:

Vuoden 1962 Helsingin festivaalit ovat jääneet niin Teuvo kuin Anneli Hömpin mieleen. Erityisesti päättäjäisjuhla Kaivopuistossa oli hieno ja vaikuttava. Niissä muisteltiin Hiroshiman atomipommin pudotusta toisen maailmansodan päätteeksi ja pommituksen vaikutuksia Japaniin ja maailmaan yleensä. Pommi pudotettiin siis samana päivänä, mutta vuosia aiemmin, kuin päätösjuhlat pidettiin.

Anneli Hömppi oli festivaaleilla suuren latinalaisamerikkalaisen ryhmän huoltajana ja tulkkina ja hän muistaa myös minkä vaikutuksen latinoiden sambakulkue teki suomalaisiin katselijoihin. Iloinen kulkue oli hyvää mainosta, sillä festivaalien alkaessa oli niiden vastaanotto nihkeä ja esimerkiksi osallistujien autoja kivitettiin. Myös lehdistön asenne oli torjuva. Helsingin Sanomat ei kommentoinut tapahtumaa mitenkään ennen kuin presidentti Kekkonen osallistui unkarilaisten juhlaan. Mutta festivaalien edetessä myös suomalaiset tulivat asialle myötämielisemmiksi, joten päätösjuhla oli jo senkin puolesta miellyttävä.

Teuvo Hömppi tietää ihmisiä, jotka kantoivat CIA:n painamia lentolehtisiä suoraan roskiin, tarkalleen ottaen Kulttuuritalon keskusuuniin festivaalien aikana. Lämmitystä tarvittiinkin, sillä kesä oli ollut viileä. Ihmiset olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi lehtienjakajiksi, tosin he saivat maksun työstään amerikkalaisilta (siis levityksestä, ei polttamisesta). Hömppi oli itse ranskalaisten osallistujien tulkkina ja huoltajana, joten hänellä riitti puuhaa. Esimerkiksi Francon espanjalaiset kätyrit yrittivät soluttautua ranskalaisten kautta vakoilemaan espanjalaisten käytöstä festivaaleilla. Hömppi sai asian selville ja kyyditsi ei-toivotut osallistujat Turkuun ja varmisti, että he myös poistuivat laivalla maasta.

Anneli ja Teuvo Hömppi, Vantaa, 2005 (TYKL/AUD/108–109, SPA/341)

-----
Festivaaleja järjestettiin periaatteessa neljän vuoden välein. Aina välillä väliä venytettiin tai lyhennettiin. Festivaalien avulla saatiin satoja nuoria yhteen. Vuonna 1962 Helsingin festivaaleilla Laitinen teki töitä miltei yötä päivää. Hän asensi roikkalamppuja ja siivosi paikkoja tapahtumien jälkeen ja ennen tilaisuuksia järjesteli tiloja tapahtumakuntoon.
Vuonna 1973 festivaali järjestettiin Berliinissä. Laitinen osallistui festivaaleille STT:n kirjeenvaihtajana. Hän raportoi festivaalista säännöllisesti. Monissa maakuntalehdissä olikin hänen juttujaan. Festivaali olisi haluttu järjestää useammin kapitalistisissa maissa, mutta tavoitteessa onnistuttiin vain kaksi kertaa: Wienissä ja Helsingissä. Vuonna 1967 festivaali oli tarkoitus järjestää Algeriassa, mutta siellä sattui vallankaappaus. Suomesta tapahtumaan oli menossa 800 nuorta. Heille järjestettiin korvaukseksi kolmen viikon junamatka Neuvostoliitossa. Osallistujat asuivat junassa, kävivät suihkussa asemilla pressun takana ja matkustivat Mustanmeren tienoilla. Matkasta jäi hienot muistot. Vuonna 1978 festivaalit pidettiin Kuubassa. Laitinen oli niissä mukana valtuuskunnan jäsenenä.

Eino Laitinen, Raisio, 2004 (Haastattelu: TYKL/AUD/50)

-----
Helena Kempas on kirjoittanut osallistujan kokemuksia vuoden 1973 Berliinin festivaaleilla Nuoperin julkaisuun ”Mansikkahilloa ja karjalanpiirakkaa. Suomen ja Saksojen nuorisoyhteistyöstä” (2011).


Kuva on Helsingin festivaalien 1962 avajaiskulkueesta. (RF2005:639/Nuoperi)