Kiinnostunut maaherra

Minun työurani aikana on ollut monta maaherraa, mutta erityisesti maaherra Kalle Määttä oli tavattoman kiinnostunut nuorisotyöstä. Hänen jälkeensä eivät maaherrat juuri tulleet mukaan nuorisotilaisuuksiin, mutta hän oli näissä mukana. Hän ja Kuosmanen olivat koulutovereita, ja hyvin usein kuljettiin matkat yhdessä. Ne olivat hauskoja matkoja. Jo siinä vaiheessa, kun minä olin läänin lautakunnan sivutoimisena sihteerinä ja hän oli puheenjohtajana, niin vuonna 1955 - kun oli ensimmäinen nuorisoviikko - hän soitti lukeneensa lehdestä tästä tapahtumasta ja kysyi, saako ”näinkin vanha mies tulla kattomaan”. Hän oli joka vuosi katsomassa. Sitten ovimies tuli aina sanomaan, että maaherra tuolla perällä seisoo, eikä sillä oo istuintakaan. Vaikka minä pyysin häntä eteen istumaan, niin hän halusi olla yleisön joukossa, ja hän oli aina seuraamassa. Koskaan ei tullut kaupunginhallitus, vaikka joka vuosi minä kutsuin. Hän oli aidosti kiinnostunut. Hän oli myös mukana, kun järjestettiin luentotilaisuuksia eri puolilla lääniä. Näissä tilaisuuksissa hän pyysi minut viereensä istumaan, että saattoi kysyä keitä oli paikalla. Hän kyseli, että kuka se tuo on ja kuka se tuo on. Hän tiesi, että minä tunnen eri kuntien ihmisiä ja halusi tietysti muistiapua. Jälkikäteen aatellen oli kyllä jännää, että hän osallistui, kun sitten seuraajat eivät sitä tehneet. Hänellä oli henkilökohtainen kiinnostus.
Kerran sitten, kun hän oli jo eläkkeellä, hän sattui tulemaan Suomalaisen klubin kohdalla minua vastaan, pysähtyi ja totesi: ”Ai rouvakin elää vielä.”

Ebba Askonen, Oulu, 2004 (TYKL/AUD/72)

Kuva: Vuonna 1960 Oulun nuorisotyölautakunnan järjestöjen edustajille suunnatun kotimaakuntaretken kolmantena päivänä jouduttiin Kuusamon Juumassa myös venekyytiin noin kymmenen hengen ryhmässä. Kuvaa käytetty näyttelyesitteessä ”Sakit, lössit, jengit ja nappulat - Nuorisotyön vuosikymmenet”, 2004. (RF04262/Nuoperi)

Ebba Askonen on kirjoittanut myös Nuoperin näyttelyesitteeseen oman tarinansa ”Muisteluksia Oulun kaupungin ensimmäisen nuorisosihteerin alkutaipaleelta” (Sakit, lössit, jengit ja nappulat - Nuorisotyön vuosikymmenet, 2004) ja kutsumuksen merkityksestä työssä ”Aito nuorisotyöntekijä” julkaisuun Nuorisotyön mieli ja merkitys (2009).