Sanastoa

Aktiivinen kansalaisuus

Aktiivinen kansalainen haluaa ja osaa toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Aktiivinen kansalainen tunnistaa kansalaisuuden oikeudet ja velvollisuudet ja kokee voivansa vaikuttaa ja osallistua. Aktiivinen kansalainen voi toimia esimerkiksi omalla asuinalueella, oppilas- tai opiskelijakunnassa, kunnan tai seurakunnan luottamistehtävissä tai järjestötoiminnassa. (www.nuortenlaturi.fi, 15.1.2013.)

Aktiivinen kansalaisuus korostaa ihmisten yhteiskunnallista toimintaa. Kansalainen on oman poliittisen yhteisönsä, useimmiten valtion, täysivaltainen jäsen. Sana kansalainen kuulostaa juhlavalta ja arvokkaalta. Harva kutsuu arkisessa kanssakäymisessä tikkaremminsä kavereita ”kansalaisiksi”. Mutta juuri toisten ihmisten kanssa elämisestä kansalaisuudessa on kyse. Kansalaisuus on sekä kuulumista yhteisöön että toimintaa. Kansalainen on ikään kuin jäsen ”yhteiskunnan joukkueessa”. Se tarkoittaa sekä virallista asemaa (statusta) jonkin maan tai maiden kansalaisena että oikeuksien mukaista toimintaa kansalaisena (rooli). Kansalainen ottaa siis osaa tavalla tai toisella yhteisönsä asioihin. Yhteisöt voivat olla erisuuruisia lähiyhteisöistä kuntaan, valtioon ja kansainvälisiin yhteisöihin (EU, YK jne.). Kaikilla yhteisöillä on yhteistä elämää ohjaavia sääntöjä, ristiriitojen ratkaisemisen menetelmiä sekä tapoja olla ja toimia yhdessä. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Sanoilla aktiivinen tai demokraattinen kansalaisuus viitataan toimintaan kansalaisena. Yksi tapa lähestyä aktiivista kansalaisuutta on puhua sen edellyttämistä tiedoista, arvoista ja taidoista. Aktiivinen kansalaisuus ei synny itsestään, vaan se pitää oppia. Tarvitaan perustiedot ja taidot. Osallistuminen opitaan osallistumalla. Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisuuteen kuuluu sekä oikeuksia että velvollisuuksia. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Periaatteellisella tasolla yksilöllä on ikään kuin sopimus valtion kanssa: sekä yksilöllä että valtiolla on velvollisuuksia ja oikeuksia toisiaan kohtaan. Yksilön oikeuksia ovat esimerkiksi sananvapaus, kokoontumisvapaus tai oikeus koulutukseen, työhön ja toimeentuloon. Vastavuoroisesti kansalaisena eläminen merkitsee, että yksilö noudattaa valtion lakeja, siis hyväksyy yhteiskunnan pelisäännöt. Esimerkiksi jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan siinä sen mukaan kuin laissa säädetään. Valtiolla on oikeus rajoittaa yksilön toimintaa. Toisaalta, jos emme hyväksy olemassa olevia sääntöjä, voimme muuttaa niitä osallistumalla ja vaikuttamalla – tekemällä politiikkaa. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Demokraattisessa maassa oikeudet ja velvollisuudet kietoutuvat toisiinsa. Verojen maksaminen kallistunee suurimman osan mielestä enemmän kansalaisvelvollisuuksien kuin -oikeuksien puolelle. Näin on siitäkin huolimatta, että verovaroin ylläpidetään esimerkiksi terveys- tai kirjastopalveluja. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Demokratiateorioissa kansalaisen niskaan sälytetään paljon vaatimuksia. Hyvään kansalaisuuteen liitetään tietyt arvot sekä riittävät tiedot ja taidot. Demokratian arvoja ovat esimerkiksi yksilön vapaus, oikeusvalta, tasavertaisuus ja suvaitsevaisuus. Kansalaisuuteen liittyy henkilökohtainen suhde perustaviin arvoihin, jotka koskevat vapautta, tasa-arvoisuutta, veljeyttä, vastuuta, oikeutta, oikeuksia, sääntöjä, lakeja, suvaitsevaisuutta, identiteettiä, uskontoa, etnisyyttä ja sukupuolta. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Tiedot koostuvat esimerkiksi yhteiskunnan pelisääntöjen ja vallanjaon ymmärtämisestä, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteiden tuntemisesta ja oman yhteiskuntansa historian tuntemisesta. Taidot ja kyvyt liittyvät siihen, miten kansalainen pystyy hahmottamaan todellisuutta, ajattelemaan kriittisesti ja osallistumaan kyvykkäästi yhteiskunnalliseen elämään niin halutessaan. Aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia ovat viestintätaidot, keskustelutaito, taito elää yhdessä, kyky ratkaista ristiriitoja ilman väkivaltaa, kyky neuvotella, kyky ottaa osaa julkiseen keskusteluun, kyky hyväksyä erilaisuutta ja kyky käyttää informaatio- ja viestintätekniikkaa. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Demokratiassa ideaalikansalaiselta vaaditaan toden totta paljon! Kukaan tuskin täyttää kansalaisen vaatimuksia kaiken aikaa. Toisaalta monia näistä arvoista, tiedoista ja taidoista ihmisillä jo on, vaikka he eivät sitä ehkä huomaisikaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kansanvallan periaatteita. Ihmiset myös seuraavat politiikan uutisointia ja ottavat osaa erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Toisenlaista perspektiiviä kansalaisuuteen saakin tarkastelemalla ei-demokraattisia yhteiskuntia. Valitettavan usein näissä valtioissa pimennossa pidetyt kansalaiset tottelevat sokeasti johtajiaan. Maailmassa on edelleen lukuisia esimerkkejä tällaisista yhteiskunnista – eikä niiden kansalaisilla (alamaisilla) näytä menevän kovin hyvin. (www.kansanvalta.fi, 21.1.2013.)

Olli Rehn tiivistää aktiivisen kansalaisuuden kolmeen asiaan: sivistys, totuus ja vakaumus. (Ojanperä, 2005.) Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön sivuilla aktiiviseen kansalaisuuteen luetaan henkis-kulttuurinen, toiminnallinen ja poliittinen kansalaisuus. Henkis-kulttuuriseen kansalaisuuteen kuuluvat ihmisten erilaiset älylliset, sivistykselliset ja kulttuuriset aktiviteetit. Inhimillisyys, ihanteellisuus, eettisyys, moraalisuus, emotionaalisuus ja arvoperustaisuus ilmentävät ihmisten pyrkimyksiä henkis-kulttuurisen kansalaisuuden kohdalla. Tätä aktiivisen kansalaisuuden muotoa leimaavat usein henkilökohtaisuus, yksilöllisyys ja jopa itsekkyys. Ihmiset keskittyvät itselleen tai omalle yhteisölle tärkeinä pitämiinsä asioihin ja edistävät niitä erilaisin tavoin. Henkis-kulttuurisen kansalaisuuden ilmenemismuotoja ovat sivistykselliset, kulttuuriset ja hengelliset aktiviteetit. ( www.vsy.fi, 21.1.2013.)

Toiminnallinen kansalaisuus ilmenee ihmisten erilaisina aktiviteetteina yhdistyksissä, yhteisöissä, kansalaisopiston piireissä ja seurakunnissa. Toiminnallisena kansalaisena ihminen haluaa ennen muuta osallistua, toimia vapaaehtoisena ja myötävaikuttaa henkilökohtaisella, konkreettisella panoksella itselle ja/tai muille mieluisten ja tärkeiden asioiden hyväksi. Toiminnallinen kansalaisuus ilmentää ihmisten yleistä aktiivisuutta, mutta usein myös vastuullisuutta ja lojaalisuutta omaa yhteisöä kohtaan. Toiminnallinen kansalaisuus voi liittyä henkis-kulttuuriseen kansalaisuuteen, mutta se voi olla myös siitä irrallaan. Toiminnalliseen kansalaisuuteen ei välttämättä kuulu mainittavaa henkistä ja sivistyksellistä panosta. (www.vsy.fi, 21.1.2013.) Mielipiteen muodostuminen ei ole itsestään selvää nuorille. Vielä ongelmallisempaa kuin vaikeneminen, on kuitenkin välinpitämättömyys. Aktiivisen kansalaisuuden keskeisenä tavoitteena on vahvistaa nuorten itsetuntoa ja kykyä ilmaista itseään ja mielipiteitään, jolloin nuorten osallisuudentunne ja vastuullisuus lisääntyvät. Kun nuoret välittävät itsestään ja lähiympäristöstään, luodaan empatiakykyä, joka välittyy laajemmin huolenpitoon ja välittämiseen yhteiskunnasta ja globaalista ympäristöstä. (Cantell, 2003; Ojanperä, 2005.)

Poliittinen kansalaisuus on perinteisin aktiivisen kansalaisuuden mielleyhtymistä. Poliittisen kansalaisuuden merkitys ei ole vähentynyt, vaikka kiinnostus sitä kohtaan onkin vähentynyt. Kansanvalta toteutuu yhteiskunnassa vain, kun ihmiset kansalaisina turvaavat demokraattisten valtioelinten legitimiteetin. Tämä tapahtuu niin, että riittävä määrä kansalaisista äänestää, asettuu ehdokkaaksi vaaleissa ja hoitaa kunnallisia ja valtiollisia luottamustehtäviä. Edustuksellista demokratiaa täydentää kansalaisten suora osallistuminen ja vaikuttaminen. Esimerkiksi aktiiviset kuntalaiset voivat esittää omia toiveitaan ja vaatimuksiaan hyvinkin näyttävästi ja julkisuutta hyödyntäen, mutta perinteisen yhdistystoiminnan ja olemassa olevien poliittisten puolueiden vaikutuspiirin ulkopuolella. Suora toiminta on tilannesidonnaista ja liittyy yleensä hyvin rajatun kysymyksen ratkaisemiseen. Kun asia on ratkaistu tai kansalaiset ovat saaneet viestinsä perille poliittisille päättäjille, toiminta loppuu. (www.vsy.fi, 21.1.2013.)

Aktiivisen kansalaisuuden rinnakkaiskäsite on passiivinen kansalaisuus. Ihminen passiivisena kansalaisena voi nauttia kansalaisen perusoikeuksista ja -vapauksista. Nykyaikana tietyt perusoikeudet tunnustetaan myös henkilöille, jotka eivät ole valtion kansalaisia, mm. maahanmuuttajille ja pakolaisille. (www.vsy.fi, 21.1.2013.)

» Takaisin