Alli Paasikivi leirivieraana

Suomen Punaisen Ristin Pohjois-Karjalan piiri järjesti kesällä 1947 suuren leirin Laatokan Karjalan siirtolaislapsille, ja minä olin leirin johdossa. Leiripaikka oli Liperin kunnassa Honkalammen rannalla, Ylämyllyn varuskunnan takana. Maasto oli tasaista hietikkokangasta, ihanteellista leirimaastoa. Lammen vesi oli kirkasta ja puhdasta. Oikeastaan se oli kyllä järvi, mutta nimeltään vaatimattomasti vain lampi. Alue oli sodan aikana ollut armeijan telttamajoitusalueena. Siellä ei ollut rakennuksia, muuta kuin korsusauna, jonka katto oli romahtanut sisään.

Leiriläisiä oli kaikkiaan noin 350, kolme kolmen viikon jaksoa. Partiolaisilla ja Nuorilla Kotkilla oli tässä kokonaisuudessa oma pienehkö alaleirinsä. Partiolaisten alaleiriä johti Joensuun Mänkijäin johtaja Veijo Mannelin ja Nuorten Kotkien leiriä ohjaili nursosisareni Toini Tirronen. Leirin johtotehtävissä oli apunani pari kansakoulunopettajaa.

Eräs leirin kohokohta oli Alli Paasikiven, presidentti J.K. Paasikiven puolison, vierailu. Sinä kesänä vihittiin Liperissä käyttöönsä jokin sotainvalidien kuntoutuslaitos. Alli oli menossa sitä avaamaan tai vihkimään. Koska hän oli myös Punaisen Ristin hommissa mukana, oli junailtu niin, että hän seurueineen poikkesi katsastamaan leiriämme, joka oli aivan matkan varrella. Alli oli myös partiolaisten suojelija, joten saatiin muutama piste siihenkin haaviin.

Tarkastimme leirin, kävimme teltoissa sisällä ja Alli jututti leiriläisiä. Eräällä tyttöjen telttakunnalla oli tapana joka aamu laittaa teltan lattialle uusia kanervia niin, että se oli kuin ryijynnukkaa. Havujahan ei ollut ympäristössä, kun se oli aivan männikkökangasta. ”Oletteko laittaneet nyt minua varten näin hienoksi?”, kysyi Alli tytöiltä. ”Ei, kyllä me laitamme näin joka aamu”, vastasivat tytöt.

Allin veli, jääkärikenraaliluutnantti Väinö Valve kuului myös seurueeseen. Hän tutustui minun komentokorsuuni ja ihmetteli järven pohjasta nostetuista keloista tekemääni toimiston sisustusta. ”Kyllä minä sodan aikanakin monenlaista näin, mutta en minä tämmöisiä ole ennen nähnyt”, kummasteli kenraali.

Punaisen Ristin herrat olivat hyvillään, kun kaikki meni niin mukavasti. Suhdetoiminnan arvo ymmärrettiin jo silloinkin.


Matti ”Metsä-Masa” Nummelin

Ote muistelmista vuodelta 1996
Kuva Matti Nummelinin kokoelmista