Ja nyt pitäisi vielä lomaa saada?

Meillä oli satakin nuorta Tampereen seurakuntien leireillä mukana 1950-luvulla. Minä ostin Nokian tehtailta suuria pakkilaatikollisia näkkileipää, elettiin kuitenkin vielä aika lähellä sotaa. Hankin teltat ja kattilat kaikki nuorisolautakunnan leirivälinevarastosta. Intillä ja Teisko-laivalla mentiin, ja siellä oli soutupaatti siellä Taulasalossa (Tampereen nuorisolautakunnan omistama leiripaikka). Sitten rakennettiin hella ja leiriportit, pystytettiin lipputangot, ja minä olin työntekijänä, olin leirinjohtaja, urheilupäällikkö, pastori ja kokki. Aamulla ensimmäisenä seitsemän aikaan oli oltava hereillä ja illalla viimeiseksi. Koko päivä siinä meni, mutta en mä tehnyt työtä, kun olin näiden kanssa. Mulla oli pojat määrätyt ryhmiin niin, että teidän telttakunta vastaa tosta, ja vaatimukset, kuri ja järjestys oli kerta kaikkiaan viimeisen päälle. Kukaan ei ikään mun leirillä polttanut esimerkiksi tupakkaa, puhumattakaan mistään muusta. Mulla ei ollut minkään näkösiä järjestysongelmia.

Jos tänä päivänä 80 pojan leiri menee jonnekin, niin siellä on pari emäntää ja isäntä ja kolme työntekijää, mut minä olin yksin. Kun tulin takaisin, niin oli kirkkoherra Tuominen vastassa laivalaiturilla ja minä vein terveisiä leiriltä. Olin siihen mennessä ollut jo sudenpentuleirillä, partioleirillä ja rippikoululeirillä, sit oli kerholeiri ja tämä viimeinen leiri oli joskus heinäkuun puolenvälin jälkeen. Sanoin kirkkoherralle, et olisin kysynyt kesälomaa. ”Kesälomaa? Viikkotolkulla olette pitänyt kesälomaa, olette saanut olla vaan siellä teltoilla, ja nyt pitäis vielä lomaa saada.” Niin minä sanoin, että niin kirkkoherra, tällä viimesellä leirillä mulla oli 80 poikaa ja minä tein ruoat kolme kertaa päivässä ja hoidin kaiken. Et mä nyt kysyn kirkkoherralta, että jos teidän vaimonne tekisi ruoat kolme kertaa päivässä 80 kaverille jossain kivenkolossa suurella 30 litran kattilalla, niin pitäisittekö, että teidän vaimonne pitää lomaa. ”Noo, sovitaan sitten, että viikko lomaa ja tänään on ensimmäinen lomapäivä.” Tämmöinen oli kirkkoherran käsitys leirinpidosta 1950-luvulla.


Seurakuntaneuvos Paavo ”Piusa” Meriluoto
Tampereen seurakunnan poikaohjaajana 1950-luvulla

Teoksesta Matti Telemäki 1999: Taitava nuorisonkasvattaja. Suomalainen nuorisotyö 1940-luvulta tähän päivään tekijöidensä kokemana. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja.


Kuvassa Turun Ruissalon leirin astiankuivausteline vuodelta 1956. (RF030118/Nuoperi)