Veri veti nuorisotyöhön

Kun sitten valmistuin kanttoriksi, olin ensin sijaisena Miehikkälässä. Siellä minua pyydettiin leirin johtajaksi. Väitin, että olen kyllästynyt telttailuun ”telttailtuani” viisi vuotta Karjalan korvessa. Kuitenkin minut vedettiin mukaan leiritoimintaan, ja veri veti nuorisotyöhön. Rovasti Kaarlo Hyrske kehotteli minua hakemaan Järvenpään Luther-Opiston nuorisonohjaajakurssille. Valmistuin sieltä ensimmäiseltä kurssilta vuonna 1950.

Vaasaan menin nuorisotyöhön samana vuonna. Se oli rikasta ja työntäyteistä aikaa. Olin seurakunnan sekatyöläinen. Minulle kuuluivat poikatyö, partiotyö, poikakuoro. Olin myös partiopiirin johtaja, kaupungin ja läänin nuorisotyölautakuntien jäsen, kirkkovaltuutettu ynnä muuta, ynnä muuta. Sain katsoa nuorisotyötä näköalapaikalta, oli yhteyksiä lehdistöön, radioon ja eri yhteiskuntaryhmiin. Vaasan aikaa en saa mielestäni. Jaksoin Vaasassa kahdeksan vuotta. Sitten hain Turkuun Maarian seurakuntaan. Kysymyksessä oli yhdistelmävirka: hoidin kirkkomuusikon tehtävät ja samalla olin seurakunnan nuorisonohjaaja.

Jos ajattelen suurimpia saavutuksiani työssä, ne ovat varmastikin kuorotyössä nuorten kasvaminen lapsikuorosta aikuiskuoroon. Kuoron lauluvoitot, levytykset, TV- ja radioesiintymiset, ulkomaanmatkat. Partiotyön perinteen jatkuminen.

Nuorisotyöhön pitäisi löytää perinteitä, jotka kestävät. Enemmän syvällisyyttä. Ei pitäisi lähteä jokaisen hetkellisen tuulenpuuskan perässä muuttelemaan menettelytapoja.


Aaro Härmävaara

Teoksesta Veri veti nuorisotyöhön. Suomen poikien ja tyttöjen keskus ry, 1991.


Kuvassa Rauman musiikkiopiston lapsikuoro Imatran Nuorison taidetapahtumassa vuonna 1988. Kuvaaja: Juha Varjonen. (RF04100/Nuoperi)