Uusi nuorisolaki välittämisen välikappaleena

Aina kun tehdään päätöksiä esimerkiksi määrärahoista, avustuksista, nuorisotilan tai jäähallin rakentamisesta, tai kun eduskunta päättää esimerkiksi uudesta nuorisolaista, pohjautuvat päätökset aina arvovalintoihin. Kaikki inhimillinen toiminta pohjautuu arvoihin. Jokaisella meistä on omat, selkeät arvomme, jotka ohjaavat toimintaamme. Ne antavat elämällemme suunnan. Samalla tavalla yhteiskunnan päätökset perustuvat arvovalintaan. Erään määritelmän mukaan ”arvot ovat valintoja ohjaavia päämääriä, jotka toteutuvat vasta valintatilanteessa”.

Inhimillisen elämän arvopohja muovautuu lapsuudessa. Mitä enemmän lapsi saa rakkautta, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selviytyä elämän myrskyistä. Rakkauden puute aiheuttaa helposti epävarmuutta, pelkoa ja itsetunnon heikkoutta. Tämä puolestaan johtaa herkästi sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriintymiseen ja vetäytymisen kautta jopa syrjäytymiseen, mihin alkoholi, huumeet ja väkivalta tulevat usein mukaan. Kuinka helppoa nuoren on tämän päivän yhteiskunnassa vetäytyä virtuaaliseen todellisuuteen ja pelien maailmaan! Kaarina Suonio totesi jo aikanaan ollessaan opetusministerinä, että peruskoulun tärkein tehtävä on terveen itsetunnon antaminen nuorelle.

Rakkauden tarve on lapsen perustarve. Rakkauden ja rajojen kautta lapselle kehittyy eheä persoonallisuus ja terve itsetunto, jonka avulla hän uskaltaa vastustaa ryhmän ja kavereiden asettamia joskus hölmöjäkin vaatimuksia. Mikä on nuorisotyön rooli tällä rakkauden rintamalla? Eikö kunnallinen nuorisotyö juuri tarjoa nuorelle iloa, leikkiä, yhdessä oppimista, osallisuutta ja itsetunnon vahvistamista? Nuorisotyö antaa monelle nuorelle yhdessä tekemisen ja kasvamisen mallin. Ryhmässä on helppo oppia toisen kunnioittamista ja tasa-arvoa. Kuinka moni nuori on löytänyt ohjaajasta, nuorisotyöntekijästä ja toiminnan vetäjästä isän tai äidin korvikkeen? Kuinka monta miehen ja naisen mallia löytyykään joka ilta koulujen liikuntasaleilta, nuorisotiloista ja kunnan eri toimintapisteistä.

Nuorisotyö on yhteisöllisyyden täysivaltainen jäsen. Eikö nuorisotyö parhaimmillaan juuri ehkäise polarisaatiota ja eriarvoisuutta? Se tavoittaa marginaaleja ja on usein myös sillanrakentaja kodin, koulun, eri toimijoiden ja nuoren välillä. Se toimii lapsen ja nuoren tulkkina ja tukena. Uuden nuorisolain tavoitteena on muun muassa ”tukea nuorten kasvua, itsenäistymistä, yhteisöllisyyttä sekä niihin liittyvien tietojen ja taitojen oppimista”. Nuorisotyön ydin on sittenkin arvoissa. Kyse on välittämisestä, lapsen ja nuoren edusta.

Ennaltaehkäisyn käsite on vahvasti esillä myös hallitusohjelmassa ja lähes jokaisen julkisen viranomaisen suunnitelmassa ja ohjelmapaperissa. Olisiko nyt aika siirtyä sanoista tekoihin? Myös kunnilla on lakisääteinen ja sosiaalinen vastuu tarjota mahdollisimman tasa-arvoiset nuorisopalvelut kaikille. Palvelut kuuluvat jokaisen lapsen ja nuoren arkeen ja kaikilla on oikeus näihin palveluihin. Piittaamattomuus lasten ja nuorten asioista tulee kalliiksi.

”Nuoruus ja lumi ovat ainoat ongelmat, jotka katoavat jos olet piittaamatta niistä kyllin kauan.”
(Earl Wilson)

”Vain pikkupojat ja vanhat miehet tuhahtavat rakkaudelle.”
(Louis Auchincloss)


Kari Sjöholm, erityisasiantuntija, Kuntaliitto
Sjöholm oli mukana asiantuntijaryhmässä, joka valmisteli uutta nuorisolakia.


Nettikolumni 30.1.2015, www.kunnat.net
Kuvassa Kuntaliiton esite vuodelta 2009.