Kuumaa makkaraa ja kantavia voimia

Pesuaineita, vessapaperia, hyllyinventaaria, muuttotalkoita, lehdenjakoa ja montaa muuta lajia mahtuu omaan monivuotiseen junioriurheilun vapaaehtoisuraani. Todellisuudessa suuri osa valmennustehtävistäkin on mennyt talkoiden piikkiin. Vaikka rooliini on alusta lähtien kuulunut omien poikien joukkueiden koutsaaminen niin Nappulaliigassa (ja vähän sen jälkeenkin) kuin myös koriksessa, on valmentajakin ollut varainhankinnan ytimessä. Eräs pitkäaikaisimmista laji- sekä seurarajat ylittäneistä vuosittaisista hommista 2000-luvun alussa liittyi Turun Joulumarkkinoihin ja muutaman kerran myös Keskiaika-tapahtumaan.

Monikaan Turun Suurtorin joulutapahtumissa tai Keskiaikamarkkinoilla vieraillut ei varmaan ole tullut ajatelleeksi miten nämä fyysiset markkinapuitteet on luotu. Järjestäjien resurssit eivät erityisesti alkuvuosina venyneet aivan kaikkeen ja esimerkiksi myyntikojujen pystytys ja purku markkinaviikonloppuisin ulkoistettiin urheiluseuroille pientä korvausta vastaan. Näinpä valmentajakin toimi vanhempien mukana, kirjaimellisesti kantavana voimana. Kojujen pystytys- ja purkuhommaan liitettiin vielä päivittäinen makkaranmyynti. Markkinaviikonloppuisin sää vaihteli tihkusateesta parinkymmenen asteen pakkasiin. Kangaspeitteiset puurakenteiset kojut olivat osina rakenteeseen kuuluvissa arkuissa ja vaativat vuosittain pientä fiksausta. Kokonaisuus oli kuuleman mukaan suunniteltu Mynämäen taideteollisuusoppilaitoksessa. Ainakin käsittelijöiden mielestä asiallinen paketti, myyjistä en tiedä. Luonnollisesti kojutkin vaihtuivat, kun nopean toiminnan salat oli opittu. Kohmeisin sormin kierrettävät jäiset siipimutterit karkailivat omille teilleen, mutta muuten hiki pysyi pinnassa. Kojuprojekti oli yleensä isien hommaa, mutta makkaranmyyntiin osallistuivat äiditkin. Koriksen A-juniorivaiheessa pojatkin olivat jo itse mukana.
Makkaranpaistokeskustelu alkoi tikunnokassa paistettavista ja joulutunnelmaisesta hetkestä. Todellisuudeksi muotoutui varsin nopeasti tehokas itsevalmistettu kaasugrilli (tynnyrinpuolikas laserleikatulla ritilällä), josta kaupattiin satoja rapeita erikoiscampingeja päivittäin. Hygieniapasseja löytyi yllättävän hyvin, makkaraa ostettiin tukusta ja jonkin verran saatiin jopa lahjoituksina. Sama koski sinappia, tetrajuomia (Trip) ja glögiä. Asiakkaat muistivat tutun paikan Brinkkalan pihan perällä eivätkä olleet huolissaan, vaikka seuralogot vaihtuivat muutamaan kertaan. Kysymys oli kuitenkin nuorisourheilun tukemisesta.

Asiakastyytyväisyys oli hyvää luokkaa, vaikka muistini mukaan eräs venäjää puhuva turkkirouva ei ymmärtänyt miksi hän ei voinut ostaa 200 euron setelillä yhtä makkaraa ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Muutamat kaipailivat keskieurooppalaiseen tapaan leipää ja toisaalta perustuotetta eli kahvia. Tapahtuman hengen mukaisesti useimmilla myyjillä oli jouluisia asusteita ja pääsin itsekin testaamaan erilaisia asukokonaisuuksia karvalakkeineen ja villapaitoineen. Vapaaehtoinen työ ei ollut sata prosenttisesti menoja kattavaa missään joukkueessa, mutta joskus hyvin lähellä. Monet turnaukset ja jopa ulkomaanmatkat perustuivat markkinatalkoisiin. Kysymys oli poikajoukkueista, joiden pelaajista monet ovat jatkaneet harrastustaan aikuisiälle, jotkut jopa ammatiksi saakka. Myös monet vanhemmat ovat jälkeenpäin kommentoineet tapahtumia myönteiseen sävyyn. Kausi- ja varustemaksuthan pysyivät varsin kohtuullisina mm. juuri markkinatalkoiden vuoksi.


Timo J. Virtanen, juniorivalmentaja, koripallo ja jalkapallo

Kuvassa Ura Basketin vanhempia talkootöissä Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa.