Suomen ja DDR:n nuorison ystävyyttä edistämässä

Vuosi 1986 oli minulle monella lailla merkittävä. Silloin syntyi poikani Mikko. Lisäksi olin tuolloin virkaurani ylimmällä portaalla, sihteerin vakanssilla opetusministeriössä. Virkamiehen työ nuorisohallinnossa ei ollut kuitenkaan pelkkää paperien kääntämistä. Työurani opetusministeriössä, valtion nuorisoneuvoston jaostojen sihteerinä, alkoi Neuvostoliiton ja Suomen nuorison ystävyyden edistämisen merkeissä. Vuoden 1986 aikana ehdin olla mukana monen muunkin maan nuorisoyhteistyössä. Mainitsen tässä Puolan, Italian ja Ranskan. Erityisesti jäi kuitenkin mieleeni DDR, Saksan demokraattinen tasavalta, maa jota ei enää ole. Kesällä 1986 järjestettiin Suomessa DDR:n ja Suomen nuorison ystävyysviikko Mikkelin läänissä, jota sitäkään ei enää ole.

DDR:n nuorisoviikko oli perinne

DDR:n ja Suomen nuorison ystävyysviikot olivat perinne. Niitä järjestettiin joka toinen vuosi vuorotellen kummassakin maassa. 1986 oli Suomen vuoro järjestää, ja käytännön vastuuvuorossa oli Mikkelin lääni. Opetusministeriö ja nuorisoneuvosto eivät osallistuneet oikeastaan muuten kuin myöntämällä rahaa järjestelyihin. Tapahtumalla oli projektisihteeri, jona toimi 27 vuoden ikäinen poliitikon alku, nuorisoneuvoston jäsen Jouni Backman, joka oli sopivasti kotoisin Savonlinnasta.

Tapahtumat suunniteltiin alkamaan Savonlinnasta eli avajaiset pidettiin Olavinlinnassa. Sitten jatkettiin Mikkelissä ja Heinolassa, kunnes kaikki päättyisi Helsingissä. En ollut missään tekemisissä hankkeen kanssa, mutta sitten itse tapahtumaan päätettiin osallistua niin, että nuorisoneuvoston sihteeri Raili Kosonen matkusti Savonlinnaan ja jäi pois Mikkelissä; minä aloitin Mikkelistä ja olin mukana loppuun saakka. Roolimme oli lähinnä seurustelu-upseerin. Mikkelissä oli mukana myös kaupungista kotoisin oleva Olli Rehn. Olli pelasi ko. kesänä vielä muutaman mestaruussarjapelin jalkapalloa Mikkelin Pallo-Kissoissa.

DDR:stä tuli korkeatasoinen valtuuskunta, noin 50 henkeä. Valtuuskuntaa johti nuorisoministeri, joka kuulemma oli ihan oikea ministeri, eikä mikään virastopäällikkö, niin kuin monet nuorisoministerit olivat. Tämä tarkoitti, että tällä ministerillä oli vaikutusvaltaa, ja häntä piti kohdella hyvin. DDR:n porukka liikkui bussilla, ministeri tietysti pikkuautolla. Lisäksi saksalaisilla oli mukana pakettiauto, jossa heillä oli rekvisiitta; lahjoja, saksalaista ruokaa ja olutta, vaatteita yms. Autoa ajoi tuima Helmut, joka myös vahti autoaan ja sen lastia mustasukkaisesti. Tämä Helmut vaati itselleen suomalaisen oppaan siirtymien ajaksi. Minäkin pääsin tästä luottamuksesta osalliseksi. Istuin Helmutin vieressä Mikkelistä Heinolaan, tarkemmin sanoen Vierumäelle. En osannut saksaa eikä Helmut muita kieliä, mutta oleellisimmat sanat (links, rechts) riittivät. Auton kuormasta minulle ojennettiin muistoksi iso keraaminen olutkolpakko.

Mikkelissä räjähti

Tulin tapahtumaan mukaan Mikkelissä. Ohjelma oli lähinnä matkailua. Käytiin Visulahdessa, yhdessä yrityksessä ja jossain… Koulut ja päiväkodit olivat kiinni, oli pahin loma-aika. Saksalaiset vierailivat suomalaisen osapuolen kodeissa, käytiin muutamassa matkailuyrityksessä ja istuttiin iltaa mm. Porrassalmella. Oli aika nihkeää, saksa ei sujunut suomalaisilta eikä suomi saksalaisilta.

Olin myös mukana kun Nuoren Keskustan Liiton (NKL) Mikkelin piiri isännöi osaa valtuuskuntaa. Kävimme saunomassa Kangasniemellä Simsiössä, nuorisolautakunnan leirikeskuksessa. Jäi mieleen, että lämmin vesi loppui kesken; naiset kylpivät ensin ja lotrasivat kaiken. Me miehet jouduimme panemaan shampoot päähän ja huuhtelemaan järvessä. Vesi oli lämmintä eikä tilanne haitannut vieraitamme. Myös englannin taitoa löytyi, kun oltiin pienessä piirissä eivätkä politrukit ilmeisesti olleet mukana.

Mikkelissä laadittiin yhteinen kommunikea, jonka sain kirjoittaa koneella puhtaaksi. Ja tuli kirjoitettua oikein kaksi yhtäpitävää kappaletta kalkkeerin kanssa. Paperi allekirjoitettiin juhlallisesti maaherran vastaanotolla. Maaherra Uki ”Nuorten tuki” Voutilainen otti porukan vastaan 8.8., samana päivänä, kun sitten illalla Mikkelissä, maaherran seinän vieressä, pamahti.

Jakomäessä alkanut, pankkiryöstöstä johtunut, kaappausdraama kulminoitui Mikkelin torilla. Kaappari oli miinoittanut autonsa dynamiitilla ja poliisin ahdistettua kaapparin umpikujaan, tämä räjäytti autonsa ja ryöstösaaliinsa. Kaksi ihmistä kuoli, palanutta rahaa leijaili ympäriinsä, auton romua oli satojen metrien päässä ja maaherran virka-asunnon seinä oli reikiä täynnä. Sama seinä, jonka takana muutama tunti aikaisemmin nosteltiin maljoja Suomen ja DDR:n nuorison ystävyydelle. Minä olin hotellissa nukkumassa kulman takana, ehkä sadan metrin päässä tapahtumapaikasta. Pamaus oli niin kova, että olin pudota sängystä.

Jännittävintä oli, että isännät olivat vieneet DDR:n nuorisoministerin ja korkeimmat virkamiehet Saimaalle öiselle järviajelulle. Porukka oli palaamassa hotellille juuri samaan aikaan, joku oli jopa ehdottanut, että mennään katsomaan mitä poliisi oikein tekee torilla niin monen auton kanssa. Onneksi seurue tuli hotellille ja ehti sisään ennen kuin pamahti.

Sählyottelu DDR-Suomi

Sitten siirryttiin Heinolaan, käytännössä Vierumäelle. Siellä ohjelmassa oli sählypeli. Näiden ystävyysviikkojen traditioon kuului, että viikon lopuksi järjestetään ottelu, urheilukilpailut tai muuta, josta ei etukäteen kerrota vieraille. Kaksi vuotta aikaisemmin DDR:ssä suomalaiset oli haastettu pussitappeluun parin metrin korkuisella riu’ulla istuen. Nyt derkuille oli varattu uusi pallopeli muovipallolla ja vetelillä muovimailoilla. Vierumäen opiston opiskelija toimi tuomarina pelissä, kun ensin oli selitetty säännöt niin vieraille kuin omillekin. Saksalaiset olivat varautuneet tähän yllätysurheilulajiin siten, että heidän valtuuskunnassaan oli useiden eri lajien huippu-urheilijoita, muiden muassa olympiahopeamitalisti voimistelussa, Maxi Gnauck.

Itse peli alkoi suomalaisten merkeissä. Minäkin muistelen tehneeni maalin. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli jotain 5-0. Tauon aikana saksalaiset saivat juonesta kiinni, ja meiltä alkoi pettää kunto. Saksalaiset juoksivat rinkiä meidän ympärillämme ja latoivat maaleja. Peli päättyi varmaan 6-20, suunnilleen.

Sitten matkustettiin Helsinkiin. Illalla pidettiin viikon päättäjäiset hotelli Marskissa, missä oli paikalla opetusministeri Pirjo Ala-Kapeekin. Järjestelyjen todettiin sujuneen hyvin; ainoa murhe oli hävitty urheilulaji, mutta sekin johtui siitä, että suomalaisten valtuuskunnassa oli nuorisopoliitikkoja ja järjestötyöntekijöitä, eikä oltu älytty nimetä porukkaan mukaan edes yhtä kentällistä huippupalloilijoita.

Loppulause

Kahden vuoden kuluttua DDR:n nuorisoviikko pidettiin DDR:ssä. Seuraavaa tapahtumaa alettiin suunnitella pidettäväksi Suomessa 1990. Kesken suunnittelun DDR:n valtio kuitenkin lakkasi olemasta, ja nuorisoviikkojenkin perinne loppui. Mikkelin viikko jäi viimeiseksi Suomessa pidetyksi ystävyysviikoksi.


Heikki Manninen, Kerava


Kuva Suomen nuorison viikolta DDR:stä vuonna 1984. Suomen valtuuskunnan johtajana oli valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Markku Kauppinen. Kauppinen kädenväännössä vasemmalla. (RF05535/Nuoperi)

Sulje