Voitto-kerho
Oli maaliskuu vuonna 1934. Kuusi keskenkasvuista koulupoikaa raotti varovasti suurta, raskasta ovea, jonka vieressä seinässä oli kilpi: Helsingin pohjoinen suomalainen seurakunta. Pojat tulivat avaraan aulaan, jonka perimmäisestä nurkasta he löysivät käytävän alas kellariin. Siellä oli toiminta täydessä käynnissä. Pari nuorukaista pelasi pöytätennistä, toiset olivat innokkaina katselijoina.
Pojat pysähtyivät yhtenä rykelmänä oven suuhun. Monikaan ei näyttänyt kiinnittävän huomiota heidän läsnäoloonsa. Samassa kuitenkin nuorukaisten joukosta astui esiin reippaan ja ystävällisen näköinen mies, joka tiedusteli, mitä pojilla oikein oli mielessä. Nämä kertoivat, että muuan toveri oli koulun pihalla maininnut, miten heidän luokan pojat olivat perustaneet kerhon, joka kokoontui seurakuntatalossa ja jossa oli kovasti hauskaa. Ja pojat toimittivat tulleensa nyt kerhoon hekin. Mies, jonka pojat tunsivat pastori Heimer Virkkuseksi, oli samaa mieltä: perustetaan vain kerho, ja tullaan uudelleen koolle seuraavalla viikolla.
Näin näistä Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kuudennen luokan pojista syntyi Voitto-kerho, joka antoi heidän elämäänsä paljon hauskaa, jännittävää ja kehittävää sisältöä. Mutta siitä pojilla ei silloin vielä ollut aavistustakaan, että tuo kerho tulisi heille merkitsemään aivan uuden vaiheen alkamista, Jumalan tuntuvaa tarttumista elämän ohjaksiin. Tästä aukeni minulle tie seurakuntaan.
Pastori Simo Palosuo
Teoksesta Tottelimme taivaallista näkyä. Tunnetut nuorisotyöntekijät kertovat. Kirkon Nuoriso, 1949.
Palosuo oli myöhemmin 1960-luvulla mukana myös valtion nuorisoneuvostossa jäsenenä ja puheenjohtajana.
Kuvassa Vaasan nuorisotoimen lennokkikerholaisia. Kuva oli mukana Nuoperin näyttelyssä 2006.