Eläkkeelle, eläkkeelle!
Makustelin sanaa mielessäni ja mietin, miten ja milloin lähden eläkkeelle. Olin tehnyt töitä jo vuoden yli varsinaisen eläkeiän, koska olin luvannut opiskelevalle työkaverilleni pysyä ruodussa vähän pitempään.
Kesällä 2009 kävin tyttäreni kanssa Espanjan Torremolinoksessa muuttamassa hänen anoppiaan. Sillä reissulla heräsi ajatus, että tännehän tulen kun jään eläkkeelle. Pääsenpähän kerta heitolla irti työkuvioista ja mahdollisista vapaaehtoishommista, joihin minua houkuteltiin. Entiset kollegat olivat kyselemässä eri järjestöihin, koska minulla ei kuulemma sitten eläkkeellä olisi muuta kuin aikaa ja siitä seuraisi tekemisen puutetta. Ehkä näin olisi voinut ollakin. Tein kuitenkin eläkeratkaisuni saman vuoden marraskuussa: jään vuodenvaihteessa töistä pois ja muutan Espanjaan.
Alkoipas melkoinen ruljanssi kaikkien kaappien, laatikoiden ja arkistojen siivoamisessa. Herranen jestas, miten kauheasti sitä on kerännyt kerholaisten piirustuksia ja askarteluja puhumattakaan omista askartelumalleista, muistoista ja turhista muistiinpanoista. Melkein neljänkymmenen vuoden saldo samassa työpaikassa tuntui ja näkyi ympärillä melkein kaaoksena. Talkkari kantoi jätesäkin toisensa jälkeen kierrätykseen ja ihmetteli, missä kummassa minä olen nämä kaikki tähän mennessä säilyttänyt. Vielä olivat edessä perheiden joululeirit Syötteellä, missä olisi myös järjestelyjen paikka. Meni melkoisesti tammikuun puolelle, ennen kuin urakka oli kohtuudella tehty. Onneksi työkaverini oli paljon mukana auttamassa ja hän tunsi talon tavat hyvin, eikä häntä tarvinnut ohjeistaa työn kuvioissa.
Olin saanut tiedon vuokra-asunnostani Espanjassa, joten ei muuta kuin menoksi. Lähdin Oulusta 4.2.2009, enkä tuntenut uudesta kotiympäristöstäni muita kuin vävyni äidin. Vettä tuli kuin aisaa saavuttuani uudelle kotiseudulleni. Asuntoni oli Las Estrellassa, entisessä hotellimiljöössä, joka oli rakennettu Keihäsmatkojen kulta-aikana. Myöhemmin hotellihuoneet oli kunnostettu asunnoiksi, joita myös suomalaiset ostivat ja vuokrasivat. Suurin omistajaryhmä on silti espanjalaisia. No, sekaan vaan rohkeasti.
Ensimmäinen yllätys oli asunnon kylmyys ja kosteus, sekä jatkuva vesisade. Eipä muuta kuin lämmintä ylle myös yöksi. Mitä se lämmin olisi, kun kaikki vaatteet olivat lähes hellevaatteita. Kotona Oulussa olisi ollut pilvin pimein lämmintä ja pitkähihaista päälle pantavaa. Olisi pitänyt ottaa hieman tarkemmin selville talvisen Espanjan sääolot. Oli ostettava läskärit eli paksupohjaiset kengät, tikkitakki ja sadetakki. Kyllä se siitä. Toinen Espanjan yllätys oli parempi. Kävin ruokakauppa Lidlissä ja ostin kärryntäydeltä tavaraa. En meinannut uskoa silmiäni, kun hinta oli aivan mitätön tavaramäärään nähden. Varmasti reilusti alle puolet Suomen hinnoista.
Suunnistin suomalaisyhdistyksen tiloihin Kymppiin, josta löytyi paljon uusia tuttavia ja tekemistä. Olin Kympin hallituksessakin yhden kauden ja hommia piisasi. Voi sitä riemua, kun lämmin ja kirkas aurinko sai kukat kukkimaan ja linnut laulamaan. Talvi oli ohi. Kympin tutustumismatkat viini- ja oliivitiloille toivat uuden kuvan Espanjan kaupungeista, maaseudusta ja tietenkin espanjalaisista. Osaisipa kieltä, vaikka tulkki oli todella hyvä espanjalaissuomalainen herrasmies.
Keväällä Suomeen lähtiessä olin kahden vaiheilla palaanko Espanjaan vielä syksyllä, mutta sattuma sanelee huomisen. Suomalainen mieshenkilö tarjosi asuntoaan samasta miljööstä seuraavaksi talveksi, koska ei itse pääse tulemaan maahan. OK. Tulen vielä, katsotaan sitten taas jatkoa. Syksyllä seurakunnan johtava pappi pyyteli seurakuntakoti Torrentuvan vastaavaksi ja päivystäjien tueksi. Kokeillaan sitten, lupasin. Siellä vierähti kolme vuotta.
Nyt asun Fuengirolassa ja toimin Martoissa, Sofia-opiston hallituksessa ja seurakuntaneuvostossa. Kesät olen Suomessa ja talvet täällä Aurinkorannikolla. Lapset ja lastenlapset vierailevat usein luonani, kuten myös entiset työkaverini. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää.
Seija Rantasuo, Oulu, Fuengirola
Kuva Fuengirolasta Google-hakuna.