Unelmien leikkipaikka
Turun Pansiolla oli hirveen huono maine joskus 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, siellä nuoret häiriköivät paljon. Me sitten päätettiin mennä sinne luovan toiminnan ohjaajien kanssa pukeutuneena sirkushahmoiksi. Meillä oli kitaristi mukana ja me laulettiin ja tehtiin sirkusta. Megafonilla kuulutettiin, että tulkaa leikkimään luovaa toimintaa tuonne kentälle 20 minuutin kuluttua. Ja 300 lasta ja nuorta tuli. Sitten me alettiin tekeen sitä sirkusta, se oli ihan siis mielikuvitusta, me käytettiin mielikuvitusnarua ja nuoret hyppäs ja jonotti siihen naruun. Lapset ja nuoret alkoivat näyttää mitä sirkustemppuja he osaavat. Että leikisti nostaa jotain painoja ja joku laulaa ja tanssii ja kaikki lähti tekeen. Me sitten sanottiin, että me tullaan seuraavana päivänä sinne uudestaan ja silloin maalataan valtavan isolle paperille mitä siitä sirkuksesta jäi mieleen. Lasten pitää aina saada purkaa se kokemus.
Me saatiin ihan valtavasti niitä luonnoksii, joista me valittiin neljän tytön ryhmän tekemät sirkuspellet, joilla oli tosi värikkäät, ihanat vaatteet. Ne me tehtiin sitten betonista siihen maahan pysyviksi patsaiksi. Siinä oli kaks sirkuspellee, lasten nimeämät Emilia ja Kalle vierekkäin, ja niiden ympärille istutettiin kukkia. Kesä 1982 siinä veistosprojektissa meni. Me hankittiin betonimylly ja kaikki lapset tekivät, ne oli hirveen taitavii tekeen heti sitä betonii ja muuta. Ja sit ne huolehti paikasta ja se toimikin lasten leikkipaikkana. Lapset hyppeli niitten pellejen päällä ja muuta.
Kalle ja Emilia olivat tavallaan esiaste siihen, että myöhemmin Turun Kupittaanpuistoon tuli Unelmien leikkipaikka. Pohjoismainen ministerineuvosto valitsi luovan toiminnan Suomesta esimerkiksi ennakkoluulottomasta toiminnasta lasten ja nuorten kanssa. Asiasta tehtiin myös kirja, johon jokaisesta Pohjoismaasta valittiin yksi toiminto esimerkiksi. Kirja julkaistiin Kööpenhaminassa vuonna 1984, ja mut kutsuttiin sinne kertomaan tästä toiminnasta ja mä kerroin näistä Emiliasta ja Kallesta. Yleisö oli ihan mielettömän vaikuttunut ja haluttiin heti tehdä jotain vastaavaa. Mä sanoin, että tehdään pohjoismainen yhteistyöprojekti. Kun mä tulin kotiin, esitin kaupunginhallitukselle asian, että saisimme erillismäärärahaa Unelmien leikkipaikkaa varten. Sellaiseen, missä lapset ovat aina halunneet leikkiä, mutta jollaista ei oo vielä missään. Me saatiin siihen rahaa, ja kutsuttiin kaikista muista Pohjoismaista paitsi Islannista kaksi taiteilijaa tekemään sitä. Mä johdin sitä ja huolehdin, että lasten ideoiden pohjalta leikkipaikkaa rakennettiin ja ideathan oli ihan mielettömii.
Lapset halusivat istuvan naisen, jonka mahan sisään voi mennä, makaavan naisen jolla on kieli, suu auki, että kieli tulee suusta ulos ja se kieli on ponnahduslauta ja siitä voi hypätä vatsaan ja siellä on uima-allas. Sitten he halusivat vuoria, joita pitkin voi kiivetä, seinämässä olisi neniä, joita myöten pääsisi kiipeämään ja kieli, jota pitkin vois mennä sinne ylös. Vuoren huipulla olisi silmä, jonka sisään voi mennä ja katsoa ulos kaupunkiin. Ja aina mitä ylemmäs sä menet sitä vuorta, niin vastaan tulee erivärisiä taivaita. Lapset halusivat myös käsiä, joissa voisi nukkua ja korvia, joihin voi ryömiä, ja kaikki nämä toteutettiin veistoksina ja se oli ihan mieletön. Aluksi turkulaiset olivat epäileviä, että mitä tuolla on ja kummallisen näköistä. Yksikin kolmen lapsen äiti, joka oli lastentarhanopettaja, niin sanos et patsaat on ihan kamalan näköisiä eikä niitä tunnistanut. Mä sanoin, että tää on lasten toiveiden pohjalta tehty, yhdessä lasten ja taiteilijoitten kanssa. Sitten hän myöhemmin sanoi mulle, että hän ei saa koskaan lapsiaan pois sieltä ja että lapset keksi siellä itse niitä mielikuvitusleikkei. Ja nehän kehittää. Ja meillä oli Seikkailupuistossa patsaat, joihin sai koskea!
Eeva Roiha, Turku, 2015 (TYKL/AUD/1079)
Kuva kirjasta Luova toiminta elää! Lasten ja luovuuden puolesta. Seikkailupuisto 30 vuotta. Toim. Hannele Sivonen, 2013. Unelmien leikkipaikka valmistui vuonna 1988 Turun Kupittaanpuiston laitaan osaksi lasten Seikkailupuistoa. Istuva naishahmo sai pohjoismaisen mytologian mukaan nimen Embla ja makaava miespatsas nimen Ask.